Elämme kulutusyhteiskunnassa, jota ohjaa jokaisen henkilökohtainen halu hankkia sellaisia palveluita ja tuotteita, jotka koemme hintansa arvoisiksi. Tämä asenne ohjaa myös monien niiden elämää, jotka uskovat Jeesukseen ja se on jossain määrin ymmärrettävää. Tällä suhtautumistavalla on kuitenkin myös rajansa, eikä sitä voi soveltaa samalla tavalla seurakuntaan. Seurakunta ei ole yksi kulutusyhteiskunnan palveluntarjoaja muiden joukossa, jota voi vaihtaa, jos joku asia ei minua henkilökohtaisesti miellytä. Seurakunta on Jumalan meille antama yhteisö, jossa meidän on tarkoitus kasvaa Jumalan tuntemisessa, hengellisessä kypsyydessä ja toinen toistemme palvelemisessa. Siinä yhteisössä meidän pitää myös sietää toinen toistemme vajavaisuuksia. On tietysti myös tilanteita, jolloin voi olla parempi vaihtaa seurakuntaa, esimerkiksi silloin, jos siellä esiintyy epätervettä hengellisyyttä tai hengellistä väkivaltaa, eikä näihin asioihin puututa. Kuitenkin lähtökohtaisesti seurakunta on jotakin perustavanlaatuisesti erilaista kuin mikään muu yhteisö tässä maailmassa. Siksi meidän ei tulisi kysyä, että mitä seurakunta antaa minulle, vaan mitä minä voin antaa seurakunnalle. Enkä tarkoita tässä ensisijaisesti rahaa, vaan kaikkea muuta. Jos voimme suhtautua seurakuntaan palvelijan asenteella, se muuttaa meidän elämämme. Kun saan osaltani olla rakentamassa omilla lahjoillani seurakuntaa, on siitä myös helpompi olla kiitollinen Jumalalle. Juuri tälläisen seurakunnan keskellä saan palvella toisia ja auttaa heitä kasvamaan Kristukseen. Jumalan pelastussuunnitelma tulee tiettäväksi kaikille ihmisille juuri seurakunnan kautta. Mikä etuoikeus meille on annettu, kun saamme kuulua itse kukin paikalliseen seurakuntaan. Toivon, että jokainen löytäisi sen keskellä oman paikkansa ja voisi vahvistua henkilökohtaisessa uskossaan Jeesukseen ja jos joku ei sitä ole vielä löytänyt, niin että saisi sen löytää ja kasvaa siinä.
-Teemu Turunen