Viimeiset viikot ja kuukaudet ovat pysäyttäneet minut pohtimaan identiteettiä ja suhdettani johdatukseen sekä kutsumukseen. Henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut isoja muutoksia, jotka ovat saaneet pienen tytön ihmettelemään elämän menoa, eikä ihmettelyä vähennä se, että maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti. Yhä uudestaan joudun ja joudumme pysähtymään muistamaan oman ihmisen pienuutemme Kaikkivaltiaan Jumalan edessä.
Kun suunnitelmat eivät ole menneet aivan niin kuin alun perin suunnitteli, on mielen vallannut usein syvä eksistentiaalinen olemassaolon kriisi ja sisäinen tyhjyys. Yhtäkkiä ei enää tiedäkään, minne pitäisi kulkea, mikä on elämäni tarkoitus ja suunta tai mikä koko tämän elämän idea on. Mikä merkitys on tällä ajalla? Vaikka kaikki olisi hyvin ja onnea kuplisi ilon kyyneliin saakka, voi silti syvällä sisällä yksin ollessa kokea valtavaa tyhjyyttä.
Viimeisten päivien aikana minua on lohduttanut Raamatun sanassa Saarnaajan kirja. Salomon tekstit ovat muistuttaneet elämän tärkeysjärjestyksestä ja asenteesta, jossa hyvistäkin aikomuksista ja Jumalan tahdon etsimisestäkin voi syntyä tyhjyyttä, jos ei etsi ensisijaisesti Jumalaa ja käytä aikaansa puhtaasti Häneen. Samalla Salomon tekstit ovat muistuttaneet Jumalan ajasta ja Jumalan kaikkivaltiudesta; jokaisella ajalla on tarkoituksensa ja jokaiseen elämän toimintaan liittyy oma aikansa. Nyt on ollut aika pysähtyä, etsiä suuntaa ja Jumalaa. Nyt on aika palvella Suomessa ja Kangasniemellä ja opetella toimimaan kutsumuksessaan siellä missä on.
Näin joulunaikaan ja vuoden vaihtuessa on erityisen hyvää aikaa pysähtyä pohtimaan oman elämän merkitystä ja suhdetta Jeesukseen. Jo 2000 vuotta sitten ihmiset ihmettelivät miten Jumala toimi eri tavalla kuin he odottivat. Messias ei saapunut maailmaan hienona kuninkaana vaan hän syntyi avuttomana lapsena vaatimattomiin ja haastaviin olosuhteisiin köyhään perheeseen. Hän ei myöskään muuttanut maailmaa hetkessä vaan eli ihmisenä ihmisen elämän maan päällä eikä se tuonut automaattista ja koko maailman muuttavaa rauhaa. Päinvastoin, Jeesuksen toiminta lisäsi myös levottomuutta ja vastustusta.
Korona-aikaan meillä voi olla nyt jopa parempi tilaisuus päästä alkuperäisen seimen juureen ja pysähtymään todella Joulun Sanoman ja Jeesuksen äärelle. Betlehemissä elettiin poikkeusoloissa yli kaksituhatta vuotta sitten, mutta silti Jumala sai tulla ihmisten keskelle. Me elämme nyt poikkeusoloissa, mutta silti Jeesus voi syntyä sydämiimme myös tänä jouluna.
”Kaikella on määräaikansa. Jokaisella asialla on aikansa Taivaan alla” Saarn. 3.1. Tällä joululla on oma aikansa. Tällä korona-ajalla on oma merkityksensä tässä hetkessä. Voisimmeko me ajatella sen olevan mahdollisuus pysähtymiseen ja todellisen elämän merkityksen löytämiseen?
Runsasta siunausta joulunaikaasi!
Eveliina Hokkanen, Kangasniemen helluntaiseurakunnan seurakuntaharjoittelija