Pienenä vihasin sääntöjä, poliiseja, lakeja, ohjeita ja käskyjä. Halusin olla villi ja vapaa, jota ei rajoittaisi turhat aikuisten keksimät säännöt. Säännöt pilaisivat vain leikit, hauskuuden ja seikkailun ja se olisi tylsää.
Jossain vaiheessa elämää kelkka on kääntynyt lähes toisinpäin. Rakastan rajoja, ja luon jopa itse niitä itselleni. Olen luonut säännöt sille, miten käytän puhelintani, vaikka saisin käyttää sitä miten haluan. Olen luonut säännöt, millaista unirytmiä noudatan, vaikka voisin valvoa ja nukkua, miten huvittaisin. Sillä näiden kautta olen löytänyt elämääni vapauden ja tilaa elää. Mutta miten tähän on päädytty ja miten säännöt ja rajat voisivat muka antaa vapauden? Miten pienestä puissa kiipeilevästä tytöstä on tullut rajojen rakastaja?
Jossain vaiheessa varhaisnuoruutta huomasin, miten Raamatun sana alkoi tulla kohti. Tunsin huonoa omaatuntoa typeristä jutuistani, joista Paavali varoitti. Huomasin, että haaveilemassani vapaassa kasvatuksessa voisi olla huonojakin puolia ja se voisi kasvattaa ihmisistä toisten kiusaajia. Tajusin ensimmäistä kertaa, että rajat voisivat varjella, suojella ja tuoda vapauden huonosta omastatunnosta. Jossain vaiheessa myöhempää teini-ikää huomasin, miten ahdistavaa koko rajaton valinnanvapaus on. Vapaus, jossa joutuisi ottamaan riskejä ja kokeilemaan, onko tämä valinta paras. Ja valintojahan meidän elämässä riittää koko ajan; mitä valitsen kaupasta, mihin aikaan toimin, mitä lähden opiskelemaan, ketä ihmistä näen, kenelle soitan, mitä sanon. Ne kaikki valinnat vyöryivät päälleni ahdistavana möykkynä ja aloin haaveilemaan pieneen tuppukylään muuttamisesta, jossa ei olisi valittavana kymmentä eri harrastusta, työpaikkaa ja seurakuntaa, vaan pitäisi mennä sinne, mitä sattuu löytymään.
Jotkut ihmiset ihmettelevät, eikö usko ole kahlitsevaa ja rajoittavaa. Etkö todellakaan halua ryypätä? Miten voi sitoutua elämän kestävään avioliittoon? Mielestäni kristinuskon rajat tuovat nimenomaan elämääni vapauden. En muista esimerkiksi milloin olisin tuntenut itseni niin vapaaksi kuin nyt, kun olen saanut sitoutua avioliittoon. Miten helppoa ja vapauttavaa, ettei tarvitse enää valita! On mahtavaa, miten osa elämäntyyleistä on suljettuja, jotta voisin elää Jeesuksen tahdon mukaan. On mahtavaa, miten minulla on raameja, joiden mukaan pyrkiä toimimaan muiden ihmisten kanssa. On mahtavaa, miten minun ei tarvitse miettiä, minkälaisen elämänkohtalon valitsen. Jeesus ja Raamattu antaa ne minulle.
Kaikista parasta uskon tuomissa rajoissa ja vapaudessa on se, että saan olla sisäisesti vapaa. Vapaa saamaan anteeksi syntini, vapaa aloittamaan alusta, vapaa kysymään oikeaa tietä Jumalalta. Rajat voivat tuoda vapauden, rajat voi ohjata elämäämme elämään, jossa ei tarvitse kantaa turhia taakkoja.
Miten kävi sen pienen tytön, joka vihasi sääntöjä? Noh, sisälläni se on sikäli edelleenkin, että vihaan turhia sääntöjä, mutta niinpä vihasi Jeesuskin. Hän ei piitannut turhista ulkokultaisista säännöistä, vaan siitä, että tottelisimme ohjeissa, jotka vaikuttavat meidän ja lähimmäisten sydämiin. Ja niitä ohjeita haluan mielelläni totella.
– Seurakuntaharjoittelija, Eveliina Hokkanen