Palataan ensirakkauteen

Heinäkuussa käsittelen Ilmestyskirjan kirjeitä seitsemälle seurakunnalle. Aloitin kirjeestä Efesolle, joka oli varsin merkittävä kaupunki Jumalan valtakunnan työn kannalta. Apostolientekojen luvut 18-20 kertovat siitä. Paavali itse vietti siellä kolme vuotta ja monet muut Jumalan miehet palvelivat myös siellä. Siitä johtuen Efesossa oli hyvä opillinen pohja ja se osasi erottaa aidot apostolit vääristä. Se oli merkittävä saavutus, ottaen huomioon, että Efeso oli huomattava epäjumalanpalveluksen keskus, Artemiksen temppelin johdolla. Kuitenkin evankeliumi sai suuren voiton siinä kaupungissa ja sen kautta koko maakunnassa.

Vuosikymmenet vierivät ja seurakunta näytti päällisin puolin voivan hyvin. Jotain oli kuitenkin tapahtunut pinnan alla. Kaikki ei ollut enää samalla tavalla kuin alussa. Jeesus tiesi, missä mennään ja nuhteli seurakuntaa näillä sanoilla (Ilm 2:4): ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet luopunut ensirakkaudesta.”

Kaikesta hyvästä huolimatta tärkein puuttui: rakkaus. Rakkaus Jumalaan ja ihmisiin. Myös Paavali puhuu rakkaudesta, varsinkin ensimmäisessä kirjeessään Korinttilaisille luvussa 13. Hän sanoo, että vaikka hänellä olisi armolahjoja ja vaikka hän jakaisi kaiken omaisuutensa köyhille, mutta hänellä ei olisi rakkautta, hän ei olisi mitään. Rakkaus on niin keskeinen osa meidän uskovien elämää.

Kaikki lähtee tietenkin Jumalan rakkaudesta, kuten Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään 4:10: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan ristillä, hän rakasti meitä ensin, että me voisimme rakastaa Jumalaa ja toisimme.

Jos olemme kadottaneet ensirakkautemme, meidän on syytä palata siihen, muistaa se, että Jeesus rakasti meitä ensin, ottaa jälleen vastaan hänen rakkautensa ja rakastaa Jumalaa ja toisiamme sillä rakkaudella, niinkuin teimme myös uskoon tullessamme.