Armollinen ja turvallinen perhe

Seurakunta tarvitsee eteenpäin mennäkseen suunnan. Me olemme sitä suuntaa etsineet, niin seurakunnan johdossa ja seurakuntana ja tulleet tähän pisteeseen, jossa voimme sanoa, että meidän tavoitteemme on seurakuntana olla armollinen ja turvallinen perhe. Tämä on siis seurakunnan näky tai näkemys siitä, millainen seurakunta haluamme olla vuoteen 2030 mennessä. Tällä ei oteta kantaa niinkään siihen, mitä teemme, vaan siihen miten teemme asioita seurakunnassa. Millaisen ilmapiirin haluamme luoda seurakuntaan. Me emme voi saada kasvua aikaiseksi, sen tekee yksin Jumala. Mutta me voimme tehdä oman osamme siinä, että se Jumalan antama kasvu mahdollistuu. Me kylvämme ja kastelemme, mutta Jumala antaa kasvun.

Raamattu puhuu paljon siitä, miten seurakunta on perhe, johon kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä ja siitä, miten meidän tulisi olla armollisia toisillemme. Efesolaiskirjeen toinen luku puhuu siitä miten Jumala on pelastanut meidät, jotka ennen olimme ilman Jumalaa ja toivoa maailmassa ja tehnyt meistä samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä. Näin meistä kaikista uskovista, taustasta riippumatta, on tullut Jeesuksen sovitustyön kautta yksi perhe. Tässä perheessä meidän kuuluu rakastaa toinen toisiamme Jeesuksen antaman käskyn mukaisesti. Jeesus tietysti itse osoitti suurinta rakkautta meitä kohtaan sovittaessaan meidän synnit ristillä. Tähän rakkauteen kuuluu myös se, että hyväksymme toinen toisemme tähän seurakunnan yhteyteen, kuten Paavali kirjoittaa kirjeessään Roomalaisille (14:1): ”Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä.”

Kirjeissään Paavali myös toivottaa armoa ja rauhaa kaikille seurakunnille. Meidänkin pitää varoa tuomitsemasta toinen toisiamme, vaan pikemminkin osoittaa sitä armoa, mitä olemme itse saanet osaksemme Jumalalta. Toki saa ja joskus pitääkin nuhdella, mutta senkin voin tehdä armollisesti rakkaudesta käsin. Näin sillä saa myös varmemmin hyvän lopputuloksen aikaan. Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan (1. Tim 2:3-4) ja juuri hänen hyvyys vetää ihmisiä parannukseen (Room. 2:4). Jeesus myös näytti itse suurimman esimerkin. Hän meni niiden luo, jotka tarvitsivat Jumalan armoa ja sai siksi fariseuksilta pilkkanimen publikaanien ja syntisten ystävä. Haluammeko me, että meidät tunnettaiisiin myös samalla niemellä? Vai onko parempi olla syntisten tuomitsija, niinkuin meidät yleensä tunnetaan? Raamattu varoittaa meitä ottamasta tuomarin asemaa, koska se kuuluu vain yksin Jumalalle. Otetaan siis mallia Jeesuksesta ja viedään evankeliumin sanoma kaikille ihmisille, kaikki ovat kuitenkin syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat pelastuksen armosta, jos ottavat vastaan ilosanoman Jeesuksesta uskomalla häneen ja seuraamalla häntä. Annetaan sen uskon vaikuttaa myös se muutos heidän elämässään, minkä Jumala haluaa saada aikaan, olemalla rinnallakulkijoita ja esirukoilijoita toinen toisillemme tällä tiellä. Meillä on jo riittävästi vastustajia tällä tiellä, ei vastusteta toisimme, vaan autetaan toisiamme tuntemaan Jumala henkilökohtaisesti yhä lähemmin.

Turvallisuudesta Raamatusta ei puhuta niin suorasti, mutta epäsuorasti se tulee ilmi monellakin tavalla ja varsinkin psalmeissa, joissa kerrotaan, miten Jumala on meidän turvapaikkamme ja siten kaiken turvallisuuden lähde. Turvallisuusajattelu tulee ilmi myös alkuseurakunnan toimintatavasta. Jeesus lähetti opetuslapset kaksittain ja kun Paavali lähetti keräyksen tuoton Jerusalemiin, sitäkään ei lähetty yhden miehen mukana, vaan useamman. Alkuseurakunnassa pidettiin huolta myös fyysisistä tarpeista, eli annettiin ruokaa sitä tarvitseville, sekä elettiin elämää paljon yhdessä, jotka nekin osaltaan vahvistivat uskovien turvallisuudentunnetta.

Näitä asioita haluamme vahvistaa tulevien vuosien aikana seurakunnassamme, niin että siellä olisi jokaisen hyvä olla ja turvallista kasvaa uskossa armollisessa ja rakastavassa ilmapiirissä kokien kuuluvansa osaksi seurakuntaperhettä. Tietenkin edelleen jatkamme myös evankeliumin esillä pitämistä ja rukousta, nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan vahvistavat toisiaan. Joten jatketaan yhdessä rukousta ja työn tekoa armollisen ja turvallisen seurakuntaperheen rakentamiseksi!