Tekijä: Teemu Turunen

Sosiaalisen median aikakautena on helppo näyttää elämästä vain parhaat puolet. Mutta jos näytämme toisillemme vain parhaat puolet, se ei mahdollista aitojen ihmissuhteiden muodostumista. Siihen tarvitaan jotain paljon syvempää, siihen tarvitaan aitoa yhteyttä toinen toistemme kanssa, jossa jaetaan myös elämän nurjat puolet.

Myös Raamattu puhuu asiasta ja sieltä voidaan lukea, että tämä on sekä Jeesuksen, että alkuseurakunnan malli, eikä se ole siitä mihinkään muuttunut. Kuitenkin tällaisessa yhteydessä elämäinen vaatii rohkeutta, koska se asettaa meidät haavoittuvalle paikalle. Ja jotta se on mahdollista toteuttaa käytännössä, tarvitsemme sitä, että meidän suhteemme toisiin on armollinen ja rakastava. Vain sellaisessa yhteydessä ihmiset voivat olla aidosti omia itsejään ja kasvaa Pyhän Hengen vaikutuksesta hengelliseen ja henkiseen kypsyyteen. Jos täytyy pelätä joka hetki tuomiota ja arvostelua, niin silloin ihminen automaattisesti sulkeutuu varjellakseen omaa sisintään. Siksi kutsun meitä kaikkia olemaan avoimia ja armollisia toinen toisillemme. Olethan sinäkin mukana samassa veneessä rakentamassa tälläistä seurakuntaa ja yhteiskuntaa? Minä ainakin haluan olla ja kutsun sinuakin mukaan tähän arvokkaaseen tehtävään, jossa saamme yhdessä kannustaa ja auttaa toinen toisiamme.

Elämme kulutusyhteiskunnassa, jota ohjaa jokaisen henkilökohtainen halu hankkia sellaisia palveluita ja tuotteita, jotka koemme hintansa arvoisiksi. Tämä asenne ohjaa myös monien niiden elämää, jotka uskovat Jeesukseen ja se on jossain määrin ymmärrettävää. Tällä suhtautumistavalla on kuitenkin myös rajansa, eikä sitä voi soveltaa samalla tavalla seurakuntaan. Seurakunta ei ole yksi kulutusyhteiskunnan palveluntarjoaja muiden joukossa, jota voi vaihtaa, jos joku asia ei minua henkilökohtaisesti miellytä. Seurakunta on Jumalan meille antama yhteisö, jossa meidän on tarkoitus kasvaa Jumalan tuntemisessa, hengellisessä kypsyydessä ja toinen toistemme palvelemisessa. Siinä yhteisössä meidän pitää myös sietää toinen toistemme vajavaisuuksia. On tietysti myös tilanteita, jolloin voi olla parempi vaihtaa seurakuntaa, esimerkiksi silloin, jos siellä esiintyy epätervettä hengellisyyttä tai hengellistä väkivaltaa, eikä näihin asioihin puututa. Kuitenkin lähtökohtaisesti seurakunta on jotakin perustavanlaatuisesti erilaista kuin mikään muu yhteisö tässä maailmassa. Siksi meidän ei tulisi kysyä, että mitä seurakunta antaa minulle, vaan mitä minä voin antaa seurakunnalle. Enkä tarkoita tässä ensisijaisesti rahaa, vaan kaikkea muuta. Jos voimme suhtautua seurakuntaan palvelijan asenteella, se muuttaa meidän elämämme. Kun saan osaltani olla rakentamassa omilla lahjoillani seurakuntaa, on siitä myös helpompi olla kiitollinen Jumalalle. Juuri tälläisen seurakunnan keskellä saan palvella toisia ja auttaa heitä kasvamaan Kristukseen. Jumalan pelastussuunnitelma tulee tiettäväksi kaikille ihmisille juuri seurakunnan kautta. Mikä etuoikeus meille on annettu, kun saamme kuulua itse kukin paikalliseen seurakuntaan. Toivon, että jokainen löytäisi sen keskellä oman paikkansa ja voisi vahvistua henkilökohtaisessa uskossaan Jeesukseen ja jos joku ei sitä ole vielä löytänyt, niin että saisi sen löytää ja kasvaa siinä.

-Teemu Turunen

On taas se aika vuodesta, kun suvivirttä on laulettu monessakin paikassa. Kirkon diakoni kirjoitti viime viikon lehdessä kauniisti siitä asiasta yleisesti, mutta minä haluan jatkaa menemällä vähän syvemälle virren sanomaan. Suvivirressä ei ole kyse ensisijaisesti jostakin perinteen vaalimisesta, vaikka on se sitäkin, vaan jostain paljon tärkeämmästä. Virsi etenee vähitellen Jumalan hyvyydestä meidän reaktioomme siihen, eli kiitokseen ja sitten neljännessä säkeistössä tulee laulun sanoman ydin, joka on Jeesus Kristus, meidän valomme ja murheemme poistaja. Koska kyse on näin vahvasta sanomasta, niin se herättää voimakkaita reaktioita puolesta ja vastaan, vuodesta toiseen. 

Sen sijaan, että keskittyisimme uskovaisina siihen, että saako laulun laulaa vai ei, meidän pitäisi keskittyä siihen, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollista kuulla ja uskoa henkilökohtaisesti tämä sanoma, tapahtuipa se sitten suvivirren kautta tai jollain muulla tavalla. Kysymys ei siis ole vain perinteestä, vaan sanomasta, joka tuo iankaikkisen elämän ja rauhan sydämeen jo tässä ajassa jokaiselle, joka siihen uskoo henkilökohtaisesti. Toivon, että sinäkin voisit joskus kohdallasi miettiä tätä sanomaa ja ottaa sen vastaan. Näin saat ilolla laulaa tätä laulua yhdessä muiden kanssa, jotka jo uskovat Jeesukseen. Mutta jos haluat sen sanoman torjua, niin sinulla on täysi vapaus siihenkin. Usko tai sen kieltäminen on jokaisen oma valinta.

• Siunattua kesän alkua toivottaa pastori Teemu Turunen

Suomeen tulee joka vuosi turisteja kokemaan asioita, joita ei kaikkialla maailmassa ole; lunta, revontulia tai yötöntä yötä. Ne ovat meille arkisia asioita, joihin olemme tottuneet. Mutta toisaalla ne eivät sitä ole. Olen itsekin saanut nähdä minkä vaikutuksen tekee nähdä vaikka lunta ensimmäisen kerran elämässä. Se kokemus saa aikuisenkin tuntemaan itsensä lapseksi ainakin hetken aikaa. Samoin meille on ihmeellistä mennä etelän maihin ja kokea miltä tuntuu olla palmupuiden alla kuumassa ilmastossa tai vaikka nähdä koralleja ja kalojen runsautta. On aivan eri asia vain kuulla tällaisista asioista tai nähdä kuvia, kuin saada omakohtainen kokemus. 

Sama asia on totta myös suhteessa Jumalan kanssa. On eri asia kuulla ja tietää asioita Jumalasta, kuin kokea henkilökohtaisesti, mitä on tuntea Jumalan läsnäolo. Kun sen saa kokea, ei ole enää paluuta entiseen. Sen olen saanut kokea myös omalla kohdalla ja vaikka olenkin saanut matkustaa paljon ja nähdä erilaisia hienoja paikkoja, mikään niistä ei vedä vertaa Jumalan läsnäololle. Siksi se onkin kaikista paras paikka mitä elämässä on. Sen voi löytää mistä tahansa paikasta, mutta siihen on vain yksi tie. Se tie on Jeesus. Ensin täytyy uskoa Jeesukseen ja etsiä hänen kauttaan läheisempää yhteyttä Jumalaan. Kun sen saa kerran löytää, siitä tulee sellainen aarre, mitä ei halua vaihtaa mihinkään toiseen. Siksi rohkaisen myös sinua etsimään läheisempää yhteyttä Jumalaan.

 

Talvi on väistymässä ja kevät on saapumassa taas Suomeen. Kasvit ovat vielä horroksessa, mutta pian ne heräävät. Kun kasvit heräävät horroksesta ja ovat nupullaan ne ovat herkimmillään. Talvella ne kestävät paljonkin kylmää ja ankaria oloja, mutta keväällä eivät juurikaan. Kevään tuloon liittyen Laulujen laulussa sanotaan: “Ottakaaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka turmelevat viinitarjoja. Ovathan viiniköynnöksemme nupuillaan” 

Myös ihmisen kasvussa on herkkiä vaiheita, erityisesti lapsuus ja nuoruus. Olisi hyvä, jos jokainen voisi saada turvallisen lapsuuden. Siihen kuuluu se, että ne elämää turmelevat ketut otetaan kiinni. Lapsia ei tule altistaa heidän kasvua haittaaville asioille. Kasvua tukee monikin asia, mutta yksi merkittävä kasvua tukeva asia on usko. Raamattu puhuu siitä, miten Jumala on meidän turvamme ja linnamme ahdingon aikana. Kun turva on jossakin meitä suuremmassa ja voimakkaammassa se kestää myös elämän kolhut. Jos uskon Jeesukseen löytää jo elämän varhaisessa vaiheessa, se omalta osaltaan suojaa tervettä kasvua. Toki uskonnon nimissä tehdään myös vahinkoa, mutta se ei kuulu terveeseen uskoon. Terve usko johtaa terveeseen elämään, jossa elämää suojellaan ja autetaan sitä kukoistamaan. Niin, että ne nuput kasvavat aikanaan kauniiseen kukintaan ja hyvään hedelmään.

Taas on tullut se aika vuodesta kun saamme viettää joulua. Joulu on monellakin tapaa erityistä aikaa meille suomalaisille. Jouluna odotamme montaakin asiaa. Odotamme, että olisi lunta ja vähän pakkasta, mutta ei liikaa kuitenkaan. Lumen suhteen ei nyt hyvältä näytä, mutta ehkä sitä lunta vielä tulee, ken tietää. Odotamme sitä, että saamme kokoontua vihdoin perheenä yhteen ja viettää aikaa, jos mahdollista, niin koko perheen ja suvun voimin. Aina sekään ei toteudu, mutta jos joskus, niin jouluna se yleensä parhaiten järjestyy. Lapset tietysti odottavat kärsimättöminä saavansa paljon lahjoja. Jotkut ehkä miettivät, että tulikohan sitä oltua riittävän kiltisti, vai jääkö lahjat saamatta? Paras joululahjamme on kuitenkin jotain muuta kuin kivoja leluja tai muuta hauskaa. Se on paljon suuremman odotuksen arvoinen kuin mikään muu asia tässä maailmassa.

Jumala antoi meille kaikista parhaan lahjan lähettämällä oman poikansa Jeesukseen tuomaan meille iankaikkisen pelastuksen. Tässä kohti joku jo sanoo, että usko Jeesukseen yhtä turhaa kuin usko satuolentoihin. Asia ei kuitenkaan ole niin. Satu on tehty alusta asti tietäen, että se ei ole totta. Jeesus ei ole sellainen. Jeesus ei ole myöskään joku myöhemmin keksitty legenda. Jeesus on harvinaisen vahvasti historiallisiin tosiasioihin sidottu henkilö. Kukaan uskottava tutkija ei nykyään kiistä Jeesuksen olevan historiallinen henkilö. Kiista koskee lähinnä sitä, että oliko Jeesus enemmän kuin tavallinen ihminen. Jeesuksesta ovat nimittäin kirjoittaneet aikalaiset historioitsijat, jotka eivät edes uskoneet hänen olevan Jumalan poika. Parhaiten heistä tunnettuja roomalainen Tacitus ja juutalainen Josefus. Mutta näiden lisäksi Jeesuksen elämästä kirjoittivat aikalaiset, jotka elivät henkilökohtaisesti Jeesuksen kanssa tai ainakin tunsivat läheisesti jonkun sellaisen henkilön. Nämä kirjoitukset ovat tulleet osaksi Raamattua ja niitä kutsutaan evankeliumeiksi eli hyviksi sanomiksi. Ne kirjoitettiin niin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen, että ei ollut tilaa keksityille legendoille, koska monia tapahtumien silminnäkijöitä oli vielä elossa, kuten Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alussa. Kyse oli historiallisesti tarkasta kuvauksesta Jeesuksen elämästä. Niinpä Raamatusta löytyykin kaikista luotettavimmat lähteet Jeesuksen elämästä.

Jouluna me muistelemme Jeesuksen syntymää tähän maailmaan. Jo siitä tulee ilmi, että Jeesus on enemmän kuin tavallinen ihminen. Joosef ja Maria eivät olleet tyhmiä. Myös heille idea siitä, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan kuulosti mahdottomalta. Heillä ei ollut mitään syytä keksiä niin epäuskottavaa kertomusta. Mutta koska se oli kuitenkin Jumalan suunnitelma, niin siksi enkelin piti vakuuttaa molemmat siitä, että tässä ei ole kyse normaalista asiasta, vaan jostain yliluonnollisesta. Vaikka sitä on järjellä vaikea ymmärtää, niin toisaalta mitä muuta keinoa olisi ollut sille, että Jumala syntyy ihmiseksi? Jeesuksen täytyi syntyä ihmisestä, naisesta, jotta hänestä tulisi ihminen. Mutta se ei voisi olla tavallinen raskaus, jotta Jeesus voisi säilyttää jumaluutensa. Siksi se oli Pyhän Hengen aikaansaama ihme. En tiedä yksityiskohtia miten se tapahtui, mutta joka tapauksessa näin oli mahdollista, että neitsyt tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Pojan joka oli paljon enemmän kuin ihminen. Näin itse Jumala syntyi ihmiseksi ja asui meidän keskellämme. Ja mikä Jumalan armo oli siinä, että Jumala valitsi tavallisen ihmisen, Marian, eikä ketään kuninkaallista tai jaloa. Näin Jeesus tuli tasapuolisesti kaikille, yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. 

Jeesus ei tehnyt koko elämänsä aikana yhtään syntiä. Myös siinä Jeesus osoitti oman jumaluutensa. Lisäksi hänen opetuksensa olivat jotain syvempää, kuin sen aikaisten uskonnollisten opettajien. Kansa tunnusti sen auktoriteetin joka Jeesuksella oli. Raamattu sanoo siitä näin (Matt 7:28-29): “Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa. “

Ja tämä jos mikä sai uskolliset johtajat, fariseukset ja kirjanoppineet kateelliseksi. Heidän täytyi keksiä jotain, millä he pääsisivät tästä miehestä eroon. Ylipappi Kaifas sen sanoi (Joh 11:50): “Te ette ymmärrä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, jos yksi ihminen kuolee kansan puolesta, kuin että koko kansa tuhoutuu”. Näin siis fariseukset tekivät suunnitelmat Jeesuksen tappamiseksi. Tilaisuuden he saivat siihen, kun Juudas suostui kavaltajaksi. 

Niinpä Getsemanen puutarhassa Jeesus vangitaan ja viedään ensin neuvoston eteen kuultavaksi. Mitään syytöstä heillä ei ole kuitenkaan esittää Jeesusta vastaan. Hän kun ei ollut tehnyt mitään pahaa. Kuitenkin aikansa Jeesusta kuulusteltuaan Jeesus myöntää olevansa Jumalan poika ja se riittää heille tuomioon. Näin he vievät asian Pilatuksen eteen. Pilatus ymmärtää, että Jeesus ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi tuomion, mutta ihmisten paineen edessä suostuu ristiinnaulitsemaan Jeesuksen. Näin Jeesus naulittiin ristille ja sitten hänet haudataan. Koska Jeesus oli puhunut jo eläessään nousevansa kuolleesta, fariseukset pitivät huolen, että hauta vartioidaan, jotta kukaan ei pääsisi varastamaan ruumista ja sanomaan, että Jeesus on noussut kuolleista. Ei tosin kellään ollut mitään motiivia tehdä tällaista, opetuslapsetkin palasivat vanhaan elämäänsä, kun näkivät Jeesuksen kuolleen. Heiltä meni toivo. Mutta kolmantena päivänä tapahtui jotain odottamatonta. Tapahtui jotain, joka toi toivon toivottomille! Ei auttanut haudan vartiointi, koska Jeesus todella nousi kuolleista! Kukaan ei sitä pystynyt estämään. Ja sen jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen monta kertaa, niin että hekin vakuuttivat siitä, että Jeesus elää. Sitten Jeesus nousi taivaaseen ja jätti tehtävän viedä ilosanomaa hänestä kaikille kansoille. Näin syntyi Kristinusko ja nopeasti heidän joukko kasvoi ja levisi ympäri maailmaa. Siten toteutui myös kaifaksen sanat siitä, että yksi mies kuoli koko kansan edestä, eikä vain yhden kansan, vaan kaikkien kansojen. 

Jeesuksen kuolemaan liittyen voidaan siis varmuudella sanoa kolme asiaa, joita kukaan ei voi kiistää. Ensinnäkin se, että hauta oli tyhjä. Myös ne jotka eivät uskoneet Jeesukseen myönsivät sen ja yrittävät keksiä selityksiä sille. He väittivät, että Jeesuksen ruumis olisi varastettu. Toisekseen monilla opetuslapsilla oli useita kokemuksia Jeesuksen ilmestymisestä heille. Ja kolmanneksi niihin aikoihin syntyi uusi uskonto, Kristinusko joka levisi nopeasti ympäri maailmaa. Mikä parhaiten selittää nämä tosiasiat? Jokainen inhimillinen selitys jää vajaaksi ja suorastaan epätoivoiseksi yritykseksi selittää nämä. Se ei voinut olla hallusinaatio, koska se ei selittäisi tyhjää hautaa, eikä edes uskoa ylösnousemukseen. Opetuslapset eivät olisi ihan pienestä vakuuttuneet Jeesuksen elävän. Myöskään pelkkä tyhjä hauta ei olisi riittänyt heille vakuuttamaan heidät siitä, että Jeesus elää. Niinpä ainoa uskottava selitys on se, että Jeesus todella nousi kuolleista. Se parhaiten selittää tyhjän haudan, opetuslasten kokemukset ja Kristinuskon synnyn. Ja kun kerta näin on, niin se tarkoittaa sitä, että Jeesus elää tänäänkin! Se tarkoittaa sitä, että meillä on toivoa, koska Jeesus on sovittanut kaikki maailman synnit ristin kuolemallaan ja antanut siitä kaikille vakuuden ylösnousemuksellaan.

Tämä kaikki osoittaa sen, että Jeesus todella oli enemmän kuin ihminen. Hän oli Jumalan poika, joka tuli tähän maailmaan pelastamaan koko ihmiskunnan. Kaikki muiden uskontojen ja ideologioiden perustajat ovat kuolleet ja haudattu. Ainoastaan Jeesus on voittanut kuoleman vallan! Siksi häntä kannattaa kuunnella. Mutta viime kädessä valinta on sinun. Haluatko sinä lähteä seuraamaan Jeesusta ja saada iankaikkisen elämän vai et? Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, mutta siihen on vain yksi tie ja se tie on Jeesus. Kyse ei ole mistään vaikeasta erilaisten vaatimusten täyttämiseen perustavasta asiasta, vaan yksinkertaisesta uskosta Jeesukseen. Raamattu sanoo (Room 10:9): “Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut.”

Monesti epäusko halutaan perustella älyllisten argumenttien kautta vaikka todellinen ongelma olisi jossain muualla. Älyllinen puoli on yksi asia, mutta toinen on tunne. Tunnetason ongelma syntyy helposti kärsimyksen ongelmasta. Miten hyvä Jumala voi sallia niin paljon kärsimystä tähän maailmaan? Sitä on joskus vaikea käsittää. Kuitenkin Jumala salliessaan ihmisille aidosti vapaan tahdon, mahdollisti sen, että maailmassa on myös kärsimystä. Mutta siihenkin hänellä on ratkaisu. Ensinnäkin Jeesus on itse kärsinyt enemmän kuin kukaan muu ja hän oli täysin syytön kärsimyksiinsä. 

Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään (2:20-25): “Mitä kiitettävää siinä on, jos te kärsivällisesti kestätte, kun teitä lyödään pahojen tekojenne tähden? Mutta jos kestätte, kun joudutte kärsimään hyvien tekojenne tähden, se on Jumalan armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu, koska Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, että seuraisitte hänen jälkiään, hänen, joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta havaittu. Kun häntä herjattiin, hän ei herjannut takaisin. Kärsiessään hän ei uhkaillut vaan jätti asiansa hänen haltuunsa, joka tuomitsee oikein. Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu. Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.”

Jeesus on siis oman kärsimyksensä kautta vapauttanut meidät synnin vallasta. Niinpä hän kykenee meitä myös ymmärtämään ja auttamaan kärsimysten keskellä. Siksi silloin, kun elämässämme koittaa kärsimysten ajat, me saamme nostaa meidän katseemme Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään ja luottaa siihen, että hän on meidän kanssamme myös kärsimysten keskellä, lohduttaa meitä siinä hetkessä ja vie meidät lopulta voittaja perille taivaaseen.

Miten siis on? Haluaisitko sinäkin saada lohdutuksen elämääsi jo nyt? Haluaisitko saada syntisi anteeksi? Haluaisitko saada iankaikkisen elämän? Jeesus kutsuu sinua tulemaan luokseen. “Jos jonkun on jano hän tulkoon ja juokoon” Jeesus antaa jotain paljon parempaa kuin mikään muu tässä maailmassa. Se kaipuu mikä meidän sisimmässämme on, saa täyttymyksen vain hänen läheisyydessään! Tule siis Jeesuksen luo. Anna hänen pelastaa itsesi! Ja jos sen sallit, saat nähdä miten hän tulee muuttamaan elämäsi. En sano, ettei mitään vaikeuksia enää olisi. Mutta sanon, että kaikkivaltias Jumala on mukanasi jokaisessa tilanteessa, mitä elämässäsi kohtaat ja hän auttaa sinua. Meille on annettu suuri etuoikeus. Saamme lähestyä pyhää kaikkivaltiasta Jumalaa, joka on itse pojassaan Jeesuksessa avannut meille tien hänen läheisyyteensä. Muuta tietä siihen ei ole. Tule siis Jeesuksen luo. Matka alkaa yhdestä yksinkertaisesta rukouksesta, jossa tunnustat syntysi Jumalalle ja otat Jeesuksen vastaan pelastajasi ja Herranasi.

Saimme juuri viettää itsenäisyyspäivää ja olla taas kerran kiitollisia siitä, että Suomi on itsenäinen maa ja saamme asua täällä rauhassa ja varsin hyvissä oloissa tämän maan kansalaisina. Mutta meillä, jotka uskomme Jumalaan on myös toisen maan kansalaisuus. Me olemme taivaan valtakunnan kansalaisia. Ja näin joulun aikana odotamme sen todellisuuden tulemista näkyväksi. Juutalaiset odottivat Messiaan tulemusta, joka perustaisi pysyvän valtakunnan. Vaikka Messias eli Jeesus tuli jo tähän maailmaan 2000 vuotta sitten, se pysyvä ja näkyvä valtakunta on vielä perustamatta. Jonakin päivänä hän tulee takaisin ja perustaa valtakunnan, jossa ei ole enää mitään vääryyttä tai epäoikeudenmukaisuutta.

Mutta juuri nyt Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, jotka uskomme Jeesukseen. Sen todellisuuden pitäisi näkyä meidän elämässämme ja ympärillämme. Se ei ole vain joku tulevaisuuden asia, vaan vähitellen se toteutuu jo nyt keskellämme. Joten rukoilkaamme ja eläkäämme jo nyt sen todellisuuden mukaan. Jumalan valtakunnan kansalaisina meillä on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Meillä on oikeus tulla kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen, lähestyä häntä ja saada syntimme anteeksi. Mutta meillä on myös velvollisuus rakastaa ja palvella lähimmäisiämme eli kaikkia ihmisiä ympärillämme ja antaa anteeksi, jos joku on rikkonut meitä vastaan. Tämän valtakunnan kansalaisuuteen ei kysytä syntyperää, kielitaitoa tai asumisen vuosia, riittää jos uskoo ja luottaa Jeesukseen. Haluaisitko sinäkin lähteä mukaan tälle tielle seuraamaan Jeesusta? Kutsu on avoin, valinta on sinun.

Syksy etenee kohti talvea, päivät lyhenevät ja harmaus valtaa maisemaa ja monien mieltä. Vaikka ulkoa on vaikea löytää ilon aiheita, niitä voi löytää muualta. Nyt on hyvä aika viettää aikaa yhdessä toisten kanssa ja saada yhteisöllisyydestä iloa elämään. Välillä tekee hyvää, ainakin introverteille, olla vaan yksin kotona omassa rauhassa ja lukea vaikka hyvää kirjaa kahvia hörppien. Mutta yhteisöllisyydessä on jotakin sellaista, mitä ei muualta löydä. Siksi haluankin rohkaista siihen. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa. Meitä kun on niin monenlaisia erilaisine mielipiteineen. Mutta vaikka olisimme eri mieltä asioista, sen ei pitäisi johtaa vihaan toisiamme kohtaan. Voimme olla ihmisiksi ja kunnioittaa toisiamme, vaikka ajattelisimme eri lailla asioista. Yhteyden perusta ei ole sama ajattelutapa tai tausta, vaan se, että meillä kaikilla on sama arvo, koska kaikki meidät on luotu Jumalan kuviksi. Se antaa vakaan pohjan jokaisen ihmisarvolle. Siitä käsin voimme kokea yhteyttä toisiimme ja iloita yhteisöllisyydestä erilaisuudesta huolimatta. Ja tiedä vaikka vuorovaikutuksessa toisiin ja toisen lailla ajatteleviin oppisimme itsekin jotain uutta ja näin avarramme omaa ajatteluamme. Niin on ainakin itselleni käynyt monesti. Ei siis anneta erimielisyyksiä aiheuttavien asioiden rikkoa sitä yhteyttä mikä meillä toisiimme on, vaan päätetään niistä huolimatta kunnioittaa toinen toisiamme ja vaalia yhteisöllisyyttä olipa kyse sitten omasta perheestä, seurakunnasta tai jostain muusta yhteisöstä.

Syksy on aikaa, jolloin luonto valmistautuu talveen. Jos kevät on kasvun aikaa, niin syksy on riisumisen aikaa. Muutos on välttämätön, jotta kasvit selviävät pitkän ja kylmän talven yli. Joskus meitäkin riisutaan elämässä. Me emme ehkä ymmärrä mitä varten, mutta Jumala näkee tulevan. Meidän on tarpeen riisuutua omasta yrittämisestä ja suorittamisesta. Meidän on tarpeen riisuutua omasta syntisestä luonnostamme. Nämä asiat eivät meitä auta suhteessamme Jumalaan. Ja kun luovumme omastamme, annamme tilaa jollekin toiselle, annamme tilaa sille, että Jumala voi tehdä eläviksi meidän kuolevaiset ruumiimme.

Miten hän sen tekee? Hän tekee sen Pyhän Hengen voimalla. Pyhä Henki annetaan jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Sen voimasta saamme pukeutua uuteen ihmisyyteen, joka toimii enemmän ja enemmän Jumalan tahdon mukaan. Ei omasta voimasta, vaan Jumalan voiman vaikutuksen mukaan. Ja tämä kaikki tapahtuu Jumalan armosta ja vallinnata käsin. Meidän täytyy vain hyväksyä se kohdallamme. Ja siihen hyväksymiseen sisältyy riisuutuminen omasta hyvyydestä. Me emme voi päästä Jumalan valtakuntaan oman hyvyytemme perusteella, se ei koskaan täytä Jumalan mittaa. Vain Jumala voi tehdä meistä kelvollisia pääsemään Jumalan valtakuntaan. Ja hän tekee sen ensinnäkin poikansa Jeesuksen sovitystyön kautta, mutta Myös Pyhän Henkensä voimalla. Hän ei tee sitä pakosta, vaan vain meidän suostumuksestamme käsin. Antaisitko sinä Jumalalle luvan tehdä jotakin paljon kauniimpaa ja parempaa?

Syksy tekee tuloaan ja on aika palata arkeen. Kesän aikana moni on varmaan matkustanut, kuka lähemmäs, kuka kauemmas. Toiset ovat lentäneet, toiset liikkuneet autolla tai muulla kulkuvälineelle. Harva matkustaessa nauttii itse matkasta kovin paljon, yleensä tärkeämpää on päästä päämäärään, mikä se sitten kullakin on. Toki itse matkasta kannattaa koittaa nauttia, ettei siitä tulisi liian ikävää kokemusta.

Koko elämää voisi myös verrata matkaan. Tämä elämä täällä maapallolla on vain muutamien vuosikymmenten, joillakin vähän reilun sadan vuoden mittainen matka. Sen jälkeen koittaa iankaikkisuus. Sen pituutta ei voi edes verrata siihen mitä täällä elämme. Tämä elämä on matka kohti iankaikkisuutta, se on se lopullinen päämäärä. Sen tosin voi viettää kahdessa eri paikassa ja tämä elämäksi kutsuttu matka määrittää sen mihin päädymme.

Mikä on sinun määränpääsi? Se on kysymys, jota kannattaa pohtia. Sen lisäksi kannattaa nauttia itse matkasta, vaikka se ei aina niin mukavaa olekaan. Jumala haluaa olla mukana meidän elämässämme, niin matkan aikana, kuin lopullisessa päämäärässä eli taivaassa meitä vastaanottamassa. Siksi hän lähetti Jeesuksen tänne maailmaan, olemaan meille tie, totuus ja elämä. Ei ole lopultakaan niin väliä, miten matkasi teet, jos vain kuljet oikeaa tietä. Itse sain vastata myöntävästi Jumalan kutsuun kulkea tätä Jeesuksen viitoittamaa tietä 16 vuotta sitten, enkä ole sitä valintaa katunut, joten uskallan sitä suositella myös muille.