Taas on tullut se aika vuodesta kun saamme viettää joulua. Joulu on monellakin tapaa erityistä aikaa meille suomalaisille. Jouluna odotamme montaakin asiaa. Odotamme, että olisi lunta ja vähän pakkasta, mutta ei liikaa kuitenkaan. Lumen suhteen ei nyt hyvältä näytä, mutta ehkä sitä lunta vielä tulee, ken tietää. Odotamme sitä, että saamme kokoontua vihdoin perheenä yhteen ja viettää aikaa, jos mahdollista, niin koko perheen ja suvun voimin. Aina sekään ei toteudu, mutta jos joskus, niin jouluna se yleensä parhaiten järjestyy. Lapset tietysti odottavat kärsimättöminä saavansa paljon lahjoja. Jotkut ehkä miettivät, että tulikohan sitä oltua riittävän kiltisti, vai jääkö lahjat saamatta? Paras joululahjamme on kuitenkin jotain muuta kuin kivoja leluja tai muuta hauskaa. Se on paljon suuremman odotuksen arvoinen kuin mikään muu asia tässä maailmassa.

Jumala antoi meille kaikista parhaan lahjan lähettämällä oman poikansa Jeesukseen tuomaan meille iankaikkisen pelastuksen. Tässä kohti joku jo sanoo, että usko Jeesukseen yhtä turhaa kuin usko satuolentoihin. Asia ei kuitenkaan ole niin. Satu on tehty alusta asti tietäen, että se ei ole totta. Jeesus ei ole sellainen. Jeesus ei ole myöskään joku myöhemmin keksitty legenda. Jeesus on harvinaisen vahvasti historiallisiin tosiasioihin sidottu henkilö. Kukaan uskottava tutkija ei nykyään kiistä Jeesuksen olevan historiallinen henkilö. Kiista koskee lähinnä sitä, että oliko Jeesus enemmän kuin tavallinen ihminen. Jeesuksesta ovat nimittäin kirjoittaneet aikalaiset historioitsijat, jotka eivät edes uskoneet hänen olevan Jumalan poika. Parhaiten heistä tunnettuja roomalainen Tacitus ja juutalainen Josefus. Mutta näiden lisäksi Jeesuksen elämästä kirjoittivat aikalaiset, jotka elivät henkilökohtaisesti Jeesuksen kanssa tai ainakin tunsivat läheisesti jonkun sellaisen henkilön. Nämä kirjoitukset ovat tulleet osaksi Raamattua ja niitä kutsutaan evankeliumeiksi eli hyviksi sanomiksi. Ne kirjoitettiin niin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen, että ei ollut tilaa keksityille legendoille, koska monia tapahtumien silminnäkijöitä oli vielä elossa, kuten Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alussa. Kyse oli historiallisesti tarkasta kuvauksesta Jeesuksen elämästä. Niinpä Raamatusta löytyykin kaikista luotettavimmat lähteet Jeesuksen elämästä.

Jouluna me muistelemme Jeesuksen syntymää tähän maailmaan. Jo siitä tulee ilmi, että Jeesus on enemmän kuin tavallinen ihminen. Joosef ja Maria eivät olleet tyhmiä. Myös heille idea siitä, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan kuulosti mahdottomalta. Heillä ei ollut mitään syytä keksiä niin epäuskottavaa kertomusta. Mutta koska se oli kuitenkin Jumalan suunnitelma, niin siksi enkelin piti vakuuttaa molemmat siitä, että tässä ei ole kyse normaalista asiasta, vaan jostain yliluonnollisesta. Vaikka sitä on järjellä vaikea ymmärtää, niin toisaalta mitä muuta keinoa olisi ollut sille, että Jumala syntyy ihmiseksi? Jeesuksen täytyi syntyä ihmisestä, naisesta, jotta hänestä tulisi ihminen. Mutta se ei voisi olla tavallinen raskaus, jotta Jeesus voisi säilyttää jumaluutensa. Siksi se oli Pyhän Hengen aikaansaama ihme. En tiedä yksityiskohtia miten se tapahtui, mutta joka tapauksessa näin oli mahdollista, että neitsyt tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Pojan joka oli paljon enemmän kuin ihminen. Näin itse Jumala syntyi ihmiseksi ja asui meidän keskellämme. Ja mikä Jumalan armo oli siinä, että Jumala valitsi tavallisen ihmisen, Marian, eikä ketään kuninkaallista tai jaloa. Näin Jeesus tuli tasapuolisesti kaikille, yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. 

Jeesus ei tehnyt koko elämänsä aikana yhtään syntiä. Myös siinä Jeesus osoitti oman jumaluutensa. Lisäksi hänen opetuksensa olivat jotain syvempää, kuin sen aikaisten uskonnollisten opettajien. Kansa tunnusti sen auktoriteetin joka Jeesuksella oli. Raamattu sanoo siitä näin (Matt 7:28-29): “Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa. “

Ja tämä jos mikä sai uskolliset johtajat, fariseukset ja kirjanoppineet kateelliseksi. Heidän täytyi keksiä jotain, millä he pääsisivät tästä miehestä eroon. Ylipappi Kaifas sen sanoi (Joh 11:50): “Te ette ymmärrä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, jos yksi ihminen kuolee kansan puolesta, kuin että koko kansa tuhoutuu”. Näin siis fariseukset tekivät suunnitelmat Jeesuksen tappamiseksi. Tilaisuuden he saivat siihen, kun Juudas suostui kavaltajaksi. 

Niinpä Getsemanen puutarhassa Jeesus vangitaan ja viedään ensin neuvoston eteen kuultavaksi. Mitään syytöstä heillä ei ole kuitenkaan esittää Jeesusta vastaan. Hän kun ei ollut tehnyt mitään pahaa. Kuitenkin aikansa Jeesusta kuulusteltuaan Jeesus myöntää olevansa Jumalan poika ja se riittää heille tuomioon. Näin he vievät asian Pilatuksen eteen. Pilatus ymmärtää, että Jeesus ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi tuomion, mutta ihmisten paineen edessä suostuu ristiinnaulitsemaan Jeesuksen. Näin Jeesus naulittiin ristille ja sitten hänet haudataan. Koska Jeesus oli puhunut jo eläessään nousevansa kuolleesta, fariseukset pitivät huolen, että hauta vartioidaan, jotta kukaan ei pääsisi varastamaan ruumista ja sanomaan, että Jeesus on noussut kuolleista. Ei tosin kellään ollut mitään motiivia tehdä tällaista, opetuslapsetkin palasivat vanhaan elämäänsä, kun näkivät Jeesuksen kuolleen. Heiltä meni toivo. Mutta kolmantena päivänä tapahtui jotain odottamatonta. Tapahtui jotain, joka toi toivon toivottomille! Ei auttanut haudan vartiointi, koska Jeesus todella nousi kuolleista! Kukaan ei sitä pystynyt estämään. Ja sen jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen monta kertaa, niin että hekin vakuuttivat siitä, että Jeesus elää. Sitten Jeesus nousi taivaaseen ja jätti tehtävän viedä ilosanomaa hänestä kaikille kansoille. Näin syntyi Kristinusko ja nopeasti heidän joukko kasvoi ja levisi ympäri maailmaa. Siten toteutui myös kaifaksen sanat siitä, että yksi mies kuoli koko kansan edestä, eikä vain yhden kansan, vaan kaikkien kansojen. 

Jeesuksen kuolemaan liittyen voidaan siis varmuudella sanoa kolme asiaa, joita kukaan ei voi kiistää. Ensinnäkin se, että hauta oli tyhjä. Myös ne jotka eivät uskoneet Jeesukseen myönsivät sen ja yrittävät keksiä selityksiä sille. He väittivät, että Jeesuksen ruumis olisi varastettu. Toisekseen monilla opetuslapsilla oli useita kokemuksia Jeesuksen ilmestymisestä heille. Ja kolmanneksi niihin aikoihin syntyi uusi uskonto, Kristinusko joka levisi nopeasti ympäri maailmaa. Mikä parhaiten selittää nämä tosiasiat? Jokainen inhimillinen selitys jää vajaaksi ja suorastaan epätoivoiseksi yritykseksi selittää nämä. Se ei voinut olla hallusinaatio, koska se ei selittäisi tyhjää hautaa, eikä edes uskoa ylösnousemukseen. Opetuslapset eivät olisi ihan pienestä vakuuttuneet Jeesuksen elävän. Myöskään pelkkä tyhjä hauta ei olisi riittänyt heille vakuuttamaan heidät siitä, että Jeesus elää. Niinpä ainoa uskottava selitys on se, että Jeesus todella nousi kuolleista. Se parhaiten selittää tyhjän haudan, opetuslasten kokemukset ja Kristinuskon synnyn. Ja kun kerta näin on, niin se tarkoittaa sitä, että Jeesus elää tänäänkin! Se tarkoittaa sitä, että meillä on toivoa, koska Jeesus on sovittanut kaikki maailman synnit ristin kuolemallaan ja antanut siitä kaikille vakuuden ylösnousemuksellaan.

Tämä kaikki osoittaa sen, että Jeesus todella oli enemmän kuin ihminen. Hän oli Jumalan poika, joka tuli tähän maailmaan pelastamaan koko ihmiskunnan. Kaikki muiden uskontojen ja ideologioiden perustajat ovat kuolleet ja haudattu. Ainoastaan Jeesus on voittanut kuoleman vallan! Siksi häntä kannattaa kuunnella. Mutta viime kädessä valinta on sinun. Haluatko sinä lähteä seuraamaan Jeesusta ja saada iankaikkisen elämän vai et? Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, mutta siihen on vain yksi tie ja se tie on Jeesus. Kyse ei ole mistään vaikeasta erilaisten vaatimusten täyttämiseen perustavasta asiasta, vaan yksinkertaisesta uskosta Jeesukseen. Raamattu sanoo (Room 10:9): “Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut.”

Monesti epäusko halutaan perustella älyllisten argumenttien kautta vaikka todellinen ongelma olisi jossain muualla. Älyllinen puoli on yksi asia, mutta toinen on tunne. Tunnetason ongelma syntyy helposti kärsimyksen ongelmasta. Miten hyvä Jumala voi sallia niin paljon kärsimystä tähän maailmaan? Sitä on joskus vaikea käsittää. Kuitenkin Jumala salliessaan ihmisille aidosti vapaan tahdon, mahdollisti sen, että maailmassa on myös kärsimystä. Mutta siihenkin hänellä on ratkaisu. Ensinnäkin Jeesus on itse kärsinyt enemmän kuin kukaan muu ja hän oli täysin syytön kärsimyksiinsä. 

Pietari kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään (2:20-25): “Mitä kiitettävää siinä on, jos te kärsivällisesti kestätte, kun teitä lyödään pahojen tekojenne tähden? Mutta jos kestätte, kun joudutte kärsimään hyvien tekojenne tähden, se on Jumalan armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu, koska Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, että seuraisitte hänen jälkiään, hänen, joka ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta havaittu. Kun häntä herjattiin, hän ei herjannut takaisin. Kärsiessään hän ei uhkaillut vaan jätti asiansa hänen haltuunsa, joka tuomitsee oikein. Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu. Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.”

Jeesus on siis oman kärsimyksensä kautta vapauttanut meidät synnin vallasta. Niinpä hän kykenee meitä myös ymmärtämään ja auttamaan kärsimysten keskellä. Siksi silloin, kun elämässämme koittaa kärsimysten ajat, me saamme nostaa meidän katseemme Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään ja luottaa siihen, että hän on meidän kanssamme myös kärsimysten keskellä, lohduttaa meitä siinä hetkessä ja vie meidät lopulta voittaja perille taivaaseen.

Miten siis on? Haluaisitko sinäkin saada lohdutuksen elämääsi jo nyt? Haluaisitko saada syntisi anteeksi? Haluaisitko saada iankaikkisen elämän? Jeesus kutsuu sinua tulemaan luokseen. “Jos jonkun on jano hän tulkoon ja juokoon” Jeesus antaa jotain paljon parempaa kuin mikään muu tässä maailmassa. Se kaipuu mikä meidän sisimmässämme on, saa täyttymyksen vain hänen läheisyydessään! Tule siis Jeesuksen luo. Anna hänen pelastaa itsesi! Ja jos sen sallit, saat nähdä miten hän tulee muuttamaan elämäsi. En sano, ettei mitään vaikeuksia enää olisi. Mutta sanon, että kaikkivaltias Jumala on mukanasi jokaisessa tilanteessa, mitä elämässäsi kohtaat ja hän auttaa sinua. Meille on annettu suuri etuoikeus. Saamme lähestyä pyhää kaikkivaltiasta Jumalaa, joka on itse pojassaan Jeesuksessa avannut meille tien hänen läheisyyteensä. Muuta tietä siihen ei ole. Tule siis Jeesuksen luo. Matka alkaa yhdestä yksinkertaisesta rukouksesta, jossa tunnustat syntysi Jumalalle ja otat Jeesuksen vastaan pelastajasi ja Herranasi.

Saimme juuri viettää itsenäisyyspäivää ja olla taas kerran kiitollisia siitä, että Suomi on itsenäinen maa ja saamme asua täällä rauhassa ja varsin hyvissä oloissa tämän maan kansalaisina. Mutta meillä, jotka uskomme Jumalaan on myös toisen maan kansalaisuus. Me olemme taivaan valtakunnan kansalaisia. Ja näin joulun aikana odotamme sen todellisuuden tulemista näkyväksi. Juutalaiset odottivat Messiaan tulemusta, joka perustaisi pysyvän valtakunnan. Vaikka Messias eli Jeesus tuli jo tähän maailmaan 2000 vuotta sitten, se pysyvä ja näkyvä valtakunta on vielä perustamatta. Jonakin päivänä hän tulee takaisin ja perustaa valtakunnan, jossa ei ole enää mitään vääryyttä tai epäoikeudenmukaisuutta.

Mutta juuri nyt Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, jotka uskomme Jeesukseen. Sen todellisuuden pitäisi näkyä meidän elämässämme ja ympärillämme. Se ei ole vain joku tulevaisuuden asia, vaan vähitellen se toteutuu jo nyt keskellämme. Joten rukoilkaamme ja eläkäämme jo nyt sen todellisuuden mukaan. Jumalan valtakunnan kansalaisina meillä on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Meillä on oikeus tulla kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen, lähestyä häntä ja saada syntimme anteeksi. Mutta meillä on myös velvollisuus rakastaa ja palvella lähimmäisiämme eli kaikkia ihmisiä ympärillämme ja antaa anteeksi, jos joku on rikkonut meitä vastaan. Tämän valtakunnan kansalaisuuteen ei kysytä syntyperää, kielitaitoa tai asumisen vuosia, riittää jos uskoo ja luottaa Jeesukseen. Haluaisitko sinäkin lähteä mukaan tälle tielle seuraamaan Jeesusta? Kutsu on avoin, valinta on sinun.

Syksy etenee kohti talvea, päivät lyhenevät ja harmaus valtaa maisemaa ja monien mieltä. Vaikka ulkoa on vaikea löytää ilon aiheita, niitä voi löytää muualta. Nyt on hyvä aika viettää aikaa yhdessä toisten kanssa ja saada yhteisöllisyydestä iloa elämään. Välillä tekee hyvää, ainakin introverteille, olla vaan yksin kotona omassa rauhassa ja lukea vaikka hyvää kirjaa kahvia hörppien. Mutta yhteisöllisyydessä on jotakin sellaista, mitä ei muualta löydä. Siksi haluankin rohkaista siihen. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa. Meitä kun on niin monenlaisia erilaisine mielipiteineen. Mutta vaikka olisimme eri mieltä asioista, sen ei pitäisi johtaa vihaan toisiamme kohtaan. Voimme olla ihmisiksi ja kunnioittaa toisiamme, vaikka ajattelisimme eri lailla asioista. Yhteyden perusta ei ole sama ajattelutapa tai tausta, vaan se, että meillä kaikilla on sama arvo, koska kaikki meidät on luotu Jumalan kuviksi. Se antaa vakaan pohjan jokaisen ihmisarvolle. Siitä käsin voimme kokea yhteyttä toisiimme ja iloita yhteisöllisyydestä erilaisuudesta huolimatta. Ja tiedä vaikka vuorovaikutuksessa toisiin ja toisen lailla ajatteleviin oppisimme itsekin jotain uutta ja näin avarramme omaa ajatteluamme. Niin on ainakin itselleni käynyt monesti. Ei siis anneta erimielisyyksiä aiheuttavien asioiden rikkoa sitä yhteyttä mikä meillä toisiimme on, vaan päätetään niistä huolimatta kunnioittaa toinen toisiamme ja vaalia yhteisöllisyyttä olipa kyse sitten omasta perheestä, seurakunnasta tai jostain muusta yhteisöstä.

Syksy on aikaa, jolloin luonto valmistautuu talveen. Jos kevät on kasvun aikaa, niin syksy on riisumisen aikaa. Muutos on välttämätön, jotta kasvit selviävät pitkän ja kylmän talven yli. Joskus meitäkin riisutaan elämässä. Me emme ehkä ymmärrä mitä varten, mutta Jumala näkee tulevan. Meidän on tarpeen riisuutua omasta yrittämisestä ja suorittamisesta. Meidän on tarpeen riisuutua omasta syntisestä luonnostamme. Nämä asiat eivät meitä auta suhteessamme Jumalaan. Ja kun luovumme omastamme, annamme tilaa jollekin toiselle, annamme tilaa sille, että Jumala voi tehdä eläviksi meidän kuolevaiset ruumiimme.

Miten hän sen tekee? Hän tekee sen Pyhän Hengen voimalla. Pyhä Henki annetaan jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen. Sen voimasta saamme pukeutua uuteen ihmisyyteen, joka toimii enemmän ja enemmän Jumalan tahdon mukaan. Ei omasta voimasta, vaan Jumalan voiman vaikutuksen mukaan. Ja tämä kaikki tapahtuu Jumalan armosta ja vallinnata käsin. Meidän täytyy vain hyväksyä se kohdallamme. Ja siihen hyväksymiseen sisältyy riisuutuminen omasta hyvyydestä. Me emme voi päästä Jumalan valtakuntaan oman hyvyytemme perusteella, se ei koskaan täytä Jumalan mittaa. Vain Jumala voi tehdä meistä kelvollisia pääsemään Jumalan valtakuntaan. Ja hän tekee sen ensinnäkin poikansa Jeesuksen sovitystyön kautta, mutta Myös Pyhän Henkensä voimalla. Hän ei tee sitä pakosta, vaan vain meidän suostumuksestamme käsin. Antaisitko sinä Jumalalle luvan tehdä jotakin paljon kauniimpaa ja parempaa?

Syksy tekee tuloaan ja on aika palata arkeen. Kesän aikana moni on varmaan matkustanut, kuka lähemmäs, kuka kauemmas. Toiset ovat lentäneet, toiset liikkuneet autolla tai muulla kulkuvälineelle. Harva matkustaessa nauttii itse matkasta kovin paljon, yleensä tärkeämpää on päästä päämäärään, mikä se sitten kullakin on. Toki itse matkasta kannattaa koittaa nauttia, ettei siitä tulisi liian ikävää kokemusta.

Koko elämää voisi myös verrata matkaan. Tämä elämä täällä maapallolla on vain muutamien vuosikymmenten, joillakin vähän reilun sadan vuoden mittainen matka. Sen jälkeen koittaa iankaikkisuus. Sen pituutta ei voi edes verrata siihen mitä täällä elämme. Tämä elämä on matka kohti iankaikkisuutta, se on se lopullinen päämäärä. Sen tosin voi viettää kahdessa eri paikassa ja tämä elämäksi kutsuttu matka määrittää sen mihin päädymme.

Mikä on sinun määränpääsi? Se on kysymys, jota kannattaa pohtia. Sen lisäksi kannattaa nauttia itse matkasta, vaikka se ei aina niin mukavaa olekaan. Jumala haluaa olla mukana meidän elämässämme, niin matkan aikana, kuin lopullisessa päämäärässä eli taivaassa meitä vastaanottamassa. Siksi hän lähetti Jeesuksen tänne maailmaan, olemaan meille tie, totuus ja elämä. Ei ole lopultakaan niin väliä, miten matkasi teet, jos vain kuljet oikeaa tietä. Itse sain vastata myöntävästi Jumalan kutsuun kulkea tätä Jeesuksen viitoittamaa tietä 16 vuotta sitten, enkä ole sitä valintaa katunut, joten uskallan sitä suositella myös muille.

Kaksi vuotta sitten tulin tänne Kangasniemelle pitämään vaalisaarnan. Minä en silloin kovin paljon tiennyt tämän seurakunnan tilanteesta. Etsin kuitenkin Jumalan johdatusta sitä saarnaa valmistellessa ja näin jälkeenpäin arvioiden sen sanoma osui aika hyvin kohdalleen. Muutosta tarvitaan ja pienen askelin niitä askelia oikeaan suuntaan on alettu ottamaan jo useamman vuoden ajan. Me on jopa saatu paperille niitä tarvittavia muutoksia (seurakunnan näky: armollinen ja turvallinen perhe) ja niitä kohti aletaan vähitellen mennä. Nyt olemme vain tilanteessa, että se mitä on tähän asti tehty ei riitä. Myöskään se vauhti millä niitä muutoksia on tehty ei enää riitä. Miksi?

Jo nyt meillä on suuria vaikeuksia löytää riittävästi vapaaehtoisia eri tehtäviin. Lähetystori on pakotettu olemaan auki vain viitenä päivänä viikossa. Lähetysiltoja on vaikea saada järjestymään edes joka toinen viikko. Kidsiin, Bunkkeriin ja Pismin leirille tekijät tulevat paljolti muista seurakunnista. Seurakunta on käynyt iäkkääksi, harva enää pystyy toimimaan vapaaehtoisena. Moni on osansa jo tehnyt ja he saavat syystäkin levätä.

Seurakunnasta on tämän vuoden aikana kuollut ja muuttanut pois niin monta jäsentä, että jos sama tahti jatkuu ei mene kauan ennen kuin viimeinen sammuttaa valot. Tarkalleen ottaen 6 vuotta! No tuskin tämä ihan samalla tavalla jatkuu, mutta odotettavissa on joka tapauksessa seurakunnan jäsenmäärän nopea väheneminen lähivuosina, jos mitään ei tapahdu.

Tämän tilanteen on pakko herättää seurakunta ja nyt on aika toimia, ennen kuin se on liian myöhäistä! Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Myös Raamatussa oli monia sellaisia tilanteista, sekä Israelin kansalla, että alkuseurakunnalla, jossa olosuhteet pakottivat nopeaan muutokseen, joka johti hyvään lopputulokseen.

’ Faraon lähestyessä israelilaiset nostivat katseensa ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessään. Silloin israelilaiset pelästyivät pahoin ja huusivat Herraa. He sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Mitä teitkään meille, kun veit meidät pois Egyptistä! Emmekö puhuneet sinulle tästä Egyptissä? Mehän sanoimme: ’Jätä meidät rauhaan, niin että saamme palvella egyptiläisiä!’ Olisihan meidän ollut parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää pelätkö. Pysykää aloillanne, niin näette pelastuksen, jonka Herra antaa teille tänä päivänä. Sellaista, mitä näette tänään tapahtuvan egyptiläisille, ette enää koskaan tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.” Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minua avuksi? Sano israelilaisille, että heidän on lähdettävä liikkeelle. Mutta nosta sinä sauvasi, ojenna kätesi meren ylle ja jaa meri kahtia, niin että israelilaiset voivat mennä meren poikki kuivaa maata pitkin. ’ -2. Mooseksen kirja 14:10-16

Ensimmäinen asia: On lähdettävä liikkeelle

Kun on vaikea tilanne, niin pitää rukoilla. Niin Israelilaiset ja Mooses tekivätkin. Jumalan vastauksesta käy ilmi, että nyt ei kuitenkaan ollut aika vain jäädä rukoilemaan, vaan oli toiminnan aika, oli lähdettävä liikkeelle. Jumala tulisi tekemään jotain sellaista, mitä kukaan ei osannut ajatella. Tällä kertaa Jumala avasi reitin mereen, niin että Israelin kansa pääsi toiselle puolelle ja kun egyptiläiset yrittivät samaa, he hukkuivat. Näin Jumala antoi avun Israelin kansalle, mutta heidän tuli tehdä oma osansa, lähteä liikkeelle. Meidänkin on syytä lähteä liikkeelle, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Katsotaan Uuden Testamentin puolelta alkuseurakunnan elämää, joka vastaa meille tähän kysymykseen ja tuo sen myös lähemmäksi meidän tilannettamme.

’Myös Saulus hyväksyi Stefanoksen surmaamisen. Sinä päivänä puhkesi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja apostoleja lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat pitkin Juudean ja Samarian paikkakuntia. Muutamat jumalaapelkäävät miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon, raastoi ulos miehiä ja naisia ja toimitti heidät vankilaan. Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi kansalle Kristusta. Ihmiset ottivat yksimielisesti vastaan sen, mitä Filippos puhui, kun he kuuntelivat häntä ja näkivät tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani. Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo. ’ -Apostolien teot 8:1-8

Toinen asia: Liikkeelle lähtö tarkoittaa toimintatavan muutosta

Alkuseurakunta oli toiminut tähän asti lähinnä Jerusalemissa ja ainoastaan juutalaisten parissa. Jeesus antoikin aluksi tehtävän toimia juutalaisten parissa ja lähinnä Israelin kansan asuttamalla alueella. Mutta lähetyskäskyssään hän laajensi tehtävän maailmanlaajuiseksi, koskemaan kaikkia kansoja. Eli tehtävän sekä kohderyhmä (juutalaiset->kaikki kansat), että maantieteellinen alue (Jerusalem->koko maailma) laajenivat. Alkuseurakunta ei ollut kuitenkaan kovin halukas tarttumaan tähän tehtävään. Heistä oli ilmeisesti mukavampi toimia vain Jerusalemissa ja vain juutalaisten keskuudessa. Nyt tapahtui kuitenkin jotain sellaista, joka pakotti heidät muuttamaan toimintaansa. Stefanos surmatiin ensimmäisenä henkilö uskon tähden Jeesukseen ja sen myöstä Jerusalemissa alkoi vaino. Jeesus oli sanonut, että jos teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, niin paetkaa toiseen ja niin opetuslapset tekivät apostoleita lukuun ottamatta. Kaikki muut hajaantuivat ympäristöön. Mutta huomionarvoista oli, että he eivät etsineet vain omaa mukavuutta ja turvallisuutta, vaan kertoivat evankeliumia siellä missä kulkivat. Näin evankeliumi sai lisää maantieteellistä kattavuutta. Kuitenkin huomion keskipisteenä olivat edelleen juutalaiset. Pakanoita ei tavoitettu. Seuraava tilanne saa muuttumaan tämän.

’Kesareassa oli mies nimeltään Kornelius, sadanpäällikkö niin sanotussa italialaisessa joukko-osastossa. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä kuten koko hänen perhekuntansakin. Hän antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Päivän yhdeksännen tunnin vaiheilla hän näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Kornelius!” Kornelius tuijotti enkeliä ja kysyi pelästyneenä: ”Mitä nyt, herra?” Enkeli sanoi hänelle: ”Sinun rukouksesi ja almusi ovat nousseet Jumalan eteen, ja hän muistaa ne. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi. ’ -Apostolien teot 10:1-5

’Seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan. Hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa, mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin. Hän näki taivaan avoinna ja astian, joka laskeutui alas. Se oli kuin suuri liinavaate, joka neljästä kulmastaan sidottuna laskettiin maahan. Siinä oli kaikenlaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Samassa kuului ääni, joka sanoi hänelle: ”Nouse, Pietari, teurasta ja syö!” Pietari vastasi: ”En suinkaan, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta enkä saastaista.” Ääni puhui hänelle toisen kerran: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.” ’ -Apostolien teot 10:9-15

’ Pietarin yhä miettiessä tuota näkyä Henki sanoi hänelle: ”Kolme miestä etsii sinua. Nouse, mene alas ja lähde epäröimättä heidän kanssaan, sillä minä olen lähettänyt heidät.” ’ -Apostolien teot 10:19-20

’Keskustellen Korneliuksen kanssa hän meni sisään ja tapasi monta koolla. Hän sanoi heille: ”Te tiedätte, että juutalaisen miehen on lainvastaista seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi tai saastaiseksi. ’ -Apostolien teot 10:27-28

’Pietari alkoi puhua ja sanoi: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala katso henkilöön vaan että jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja tekee sitä, mikä on oikein, on hänelle mieleinen. ’ -Apostolien teot 10:34-35

Pietarin ei ollut helppo mennä pakanan kotiin. Se oli hänellä Mooseksen käskyissä kielletty, ja sen mukaan hän oli toiminut koko elämänsä. Jumala kuitenkin näytti hänelle, että nyt oli uudenlaisen toimintatavan aika. Oli aika mennä pakanoiden luokse ja jopa syödä heidän kanssaan, jotta he voisivat kuulla ja vastaanottaa evankeliumin. Sitten Pietari kertoo evankeliumin Korneliuksen perhekunnalle ja päättää puheensa näihin sanoihin.

’Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” Kun Pietari vielä tätä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka olivat sanaa kuulemassa. Kaikki ne uskovat, jotka olivat ympärileikattuja ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoiden päälle, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä. Sitten he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. ’ -Apostolien teot 10:43-48

Näin evankeliumi alkoi levitä myös pakanoiden pariin. Myöhemmin Jumala kutsui Paavalin pakanoiden apostoliksi, joka osaltaan tarttui tähän tehtävään vieden evankeliumin yhä uusille kansoille ja aluille. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet tästä pakanoiden tavoittamisesta. Pietari joutuu vaikeuksiin palattuaan Jerusalemiin.

’Apostolit ja eri puolilla Juudeaa olevat veljet kuulivat, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Kun Pietari sitten tuli Jerusalemiin, ympärileikatut kiistelivät hänen kanssaan ja sanoivat: ”Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssaan.” Silloin Pietari selvitti heille kaiken alusta alkaen ja sanoi: ’ -Apostolien teot 11:1-4

Pietari joutui selvittämään muille omaa toimintaansa. Ja vaikka osittain tilanne rauhoittui tietty jännite jäi seurakunnan sisälle, johon seurakunta joutui palamaan myöhemmin Jerusalemin kokouksessa. Mutta ajatelkaapa jos Pietari tai Paavali eivät olisi kuunnelleet Hengen johdatusta ja lähteneet viemään evankeliumia pakonoille, mitä siitä olisi seurannut? Olisimmeko vieläkin ilman evankeliumia täällä Suomessa? Ehkä olisimme. Ehkä joku muu olisi myöhemmin tarttunut tehtävään. Mutta kiitos Jumalalle, että alkuseurakunta tarttui tähän tehtävään, siitäkin huolimatta, että se aiheutti sisäisiä kiistoja seurakunnassa! Näin evankeliumi lähti leviämään sekä uusille aluille, että uusille kansoille.

Kolmas asia: Toimintatapaamme pitää ohjata Pyhä Henki, ei meidän omat mieltymyksemme

’ Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Näin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”’ -Johannes 3:5-8

’ Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon. Lähettäjäni tahto on, etten kadota yhtäkään niistä, jotka hän on minulle antanut, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”’ -Johannes 6:38-40

Jeesus ei täällä maanpäällä ollessaan tehnyt omaa tahtoansa, vaan taivaallisen Isänsä tahdon. Samoin meidänkin tulee elää Pyhän Hengen johdatuksessa, niin että voimme kuulla mikä on Jumalan tahto ja toimia sen mukaan. Ei meidän ole tarkoitus tehdä asioita seurakunnassa sen mukaan mikä meitä itseämme miellyttää. Tämä koskee kaikkea toimintaa. Sitä miten kohtelemme toisiamme. Sitä mitä puhumme toisillemme, olipa kyse julkisesta puhteesta tai kahdenkeskeisestä keskustelusta. Olipa kyse siitä laulammeko tai emme tai mitä lauluja laulamme ja kuinka paljon? Pitääkö seurakunnassa olla hiiren hiljaista, vai saako siellä kuulua vähän elämän ääniä? Tai mikä tahansa muukin asia. Henki usein johdattaa meidät pois siitä mikä olisi meille mukavaa ja kotoisaa, siihen mikä auttaa uusien ihmisten uskoontuloa ja heidän kasvuaan uskossa.

Kysynpä nyt teiltä mikä on se suunta mihin Pyhä Henki meitä johdattaa? Takaisin menneeseen aikaan? Eikö se ollut se, mitä Israelin kansa haikaili, kun se toivoi olevansa vielä Egyptissä? Mutta halusiko Jumala sitä? Eikö juuri Jumala johdattanut heidät pois sieltä, vaikka he olisivat sinne niin mielellään jääneet? Ei meidän kuulu palata menneeseen! Meidän pitää etsiä sitä, mitä Jumala haluaa meidän tekevän juuri nyt! Ja minä uskon, että se on tarttumista siihen, mitä hän tekee nuorten ja lasten elämässä juuri nyt. Jumala on herättänyt nuoren sukupolven etsimään itsensä. Erityisesti nuoret pojat, mutta myös tytöt ovat kiinnostuneempia Jeesuksesta kuin aiemmat sukupolvet. Suunta on kääntynyt nuorten elämässä! Ja se tarkoittaa, että meidän on tartuttava siihen mahdollisuuteen.

Laulettava vaikka Jippii lauluja, jos se auttaa heidän tavoittamistaan ja integoitumistaan osaksi seurakuntaa. Ja minä voin kertoa teille, minulla ei ole mitään henkilökohtaista mieltymystä niihin lauluihin. Minä kuuntelen kotona ihan toisenlaista musiikkia, yleensä vieläpä muunkielistä kuin suomalaista tai joskus sellaista missä ei ole sanoja ollenkaan (jazzia). Ei kysymys ole nyt siitä, että pitäisi laulaa sellaisia lauluja, mistä minä henkilökohtaisesti tykkään, minä voin kuunnella niitä muulla ajalla ihan riittävästi. Kyse on siitä, että Hengessä koen, että meidän seurakuntamme tarvitsee juuri nyt näitä lauluja. Ei niissä vanhoissa lauluissa mitään pahaa ole, mutta ne eivät yksin riitä. Ne tarvitsevat rinnalleen myös uudempaa musiikkia, joka puhuttelee paremmin nuorta sukupolvea. Meidän pitää ottaa lapset ja nuoret paremmin huomioon yhteisissä jumalanpalveluksissa. Me emme voi tehdä tätä vain aikuisia varten, tämä on koko perheen yhteinen juhla. Enkä puhu pelkästään musiikista, vaan kaikesta muutakin, otin sen vain yhdeksi esimerkiksi. Me tarvitsemme sellaista toimintaa, joka tavoittaa niitä, jotka eivät usko. Lapsia, nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Myös muista kansoista tänne tulleita ihmisiä. Miehiä ja naisia. Kaikenlaisia ihmisiä, koska Jumala kutsu kaikkia ihmisiä hänen tuntemiseensa.

Tietenkään kaikkea ei tarvitse jatkossakaan muuttaa. Esimerkiksi nämä ehtoolliskokoukset voivat jatkua entiseen malliin. Se palvelee aika hyvin nykyisiä seurakuntalaisia ja hyvä niin. On hyvä säilyttää jotakin tuttua ja turvallista. Minä omalta puoleltani lupaan, että se on tämä tilaisuus. Mutta kaikki muu on sitten vaarassa muuttua. Ei muutoksen itsensä tähden, vaan siksi, että voisimme tavoittaa paremmin uusia ihmisiä. Kesän ulkoilmatilaisuudet ovat olleet jotain uutta ja virkistävää tällä saralla. Niiden kautta saimme tavoittaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät Eelimille tule. Mutta emme voi jäädä odottamaan vain seuraavaa kesää. Jotain tarvitsee tehdä jo syksyn ja talven aikana. Mitä se käytännössä on, niin palataan siihen myöhemmin. Tässä vaiheessa kehotan meitä todella menemään rukoukseen ja etsimään seurakunnalle niitä käytännön muutoksia, joita meidän tarvitsee tehdä. Joista tärkein on se, miten me suhtaudumme seurakunnassa vieraileviin. Otammeko heidät avoimesti vastaan vai emme? Opetuslapset olisivat halunneet pyytää tulta taivaasta samarialaisten päälle. Niin paljon he vihasivat samarialaisia. Mutta Jeesus ei siihen suostunut, vaan nuhteli opetuslapsia. Ja meni samarialaisten luo ja vei evankeliumin heille. Onko meillä joku ihmisryhmä, ketä me avoimesti tai salaa vihaamme? Pitäisikö meidänkin tarkastaa asenteitamme Jeesuksen mielen mukaiseksi? Ja olla valmiita viemään evankeliumi myös näille ihmisille? Haluammeko olla hengellinen hautausmaa vai synnytyssairaala? Ja voin kertoa, että synnytyssairaalassa on meteliä. Jos lapsi ei huuda heti synnyttyään, niin silloin on joku vakavasti vialla!

Hyvää kehitystä on jo tapahtunut tällä saralla, mutta annetaan Jeesuksen edelleen muuttaa meidän sydäntämme hänen mielensä mukaiseksi. En tarkoita, että synti pitäisi hyväksyä, mutta ei ole meidän tehtävämme tuomita ihmisiä. Meidän tehtävämme on kertoa kaikille rakkaudesta ja myötätunnosta käsin sitä sanomaa Jeesuksesta, joka heidät voi pelastaa. Auttaa heitä tulemaan Jeesuksen luo, joka muuttaa heidät yhtä lailla kuin meidätkin. Ei ole mitään eroa ihmisten välillä, niin kuin Roomalaiskirje sanoo (3:22-24): ’Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. ’

Yhteenveto

Me olemme seurakuntana sellaisessa kohdassa, että on pakko lähteä liikkeelle, jos haluamme olla elävä seurakunta viedä kymmenen vuoden päästä ja pidempäänkin. Menneeseen ei voi palata, se aika ei koskaan palaa. On aika katsoa eteenpäin. Etsiä rukouksessa niitä muutoksia, mitä me tarvitsemme, että meistä voisi todella tulla armollinen ja turvallinen perhe. Sellainen perhe, johon kaikki ovat tervetulleita ja jossa jokainen saa kohdata elävää Jumalaa ikätasoon sopivalla tavalla ja kasvaa uskossa, sekä kokea olevansa osa Jumalan suurta perhettä. Sellainen perhe, jossa ihmisiä tulee uskoon, menee kasteelle ja liittyy seurakunnan yhteyteen. Jumala toimii jo, ollaan mekin mukana siinä, mitä hän tekee

-Teemu Turunen

Ihmiset kaikkialla maailmassa haluavat olla onnellisia ja iloisia. Helposti ajattelemme, että ilo ja onni tulee ulkoapäin. Me olemme iloisia silloin kun jotain hyvää tapahtuu meille. Saamme vaikka jonkun kivan lahjan. Tai saamme viettää aikaa iloisten ihmisten kanssa, joista ilo tarttuu meihinkin. Ja vastaavasti ilon tai onnen vie ulkoiset olosuhteet, esimerkiksi sairaus tai työpaikan menetys. On totta, että ulkoset asiat vaikuttavat meidän kokemaamme iloon ja onneen, mutta ne eivät ole asian koko kuva. Jos näin olisi, niin silloin samoilla asioilla olisi sama vaikutus kaikkiin ihmisiin. Näin ei kuitenkaan ole. Ilo ei pohjimmiltaan synny ulkoisista asioista, vaan meidän sisäisistä reaktioistamme niihin.

Mikä sitten on suurimman ilon ja onnellisuuden lähde ja miten voimme kokea iloa, joka ei riipu ulkoisista olosuhteista? Minä väitän, että Jeesus tuli antamaan meille todellisen, syvimmän mahdollisen ilon ja onnen. Yksi asia, joka estää meitä kokemasta iloa on syyllisyys tekemistämme vääristä teoista ja ajatuksista. Jeesus kuitenkin sovitti meidän syntimme ristillä, että voisimme saada ne anteeksi, jos vain sitä häneltä pyydämme ja siten saada puhdas omatunto. Sen lisäksi Jeesus lupasi antaa hänen ilonsa niille, jotka uskovat häneen. Se ilo ei riipu olosuhteista, vaan on jotain syvempää. Kaikista suurin ilo ja onni löytyy Jumalan läheisyydestä. Kun tulemme kaikkivaltiaan Jumalan läheisyyteen, siinä me muutumme enemmän Jeesuksen kaltaiseksi ja saamme hänen mielensä mukaisen suhtautumistavan ulkoisiin olosuhteisiin. Näin voimme iloita jopa koettelemusten keskellä, vaikka ei se helppoa olekaan.

Kuinka moni on joskus elämänsä aikana huokaissut yläkerran puoleen, jos joku kuulisi ja auttaisi, kun on oikein vaikea elämäntilanne? Varmasti moni meistä niin on tehnyt ja itsekin monta kertaa. Joskus se vastaus tulee nopeasti ja odotetusti ja kun pääsee taas jaloilleen, niin voi jopa unohtaa Jumalan ja jatkaa elämää entiseen malliin.

Jumalan puoleen voi toki kääntyä, vaikka ei hätää olisikaan. Hän kuulee kaikki meidän rukouksemme, vaikka aina emme saa toivomaamme vastausta. Pyysin itsekin kaunista säätä kesätapahtumaamme varten, mutta vastauksena olikin kylmää, sadetta ja tuulta. Täysin päinvastoin kuin halusin! Mutta näin se joskus menee. Aina Jumala ei vastaa meidän toivomallamme tavalla. Hän on kaikkivaltias ja pystyisi vastaamaan kaikkiin pyyntöihin niin kuin haluamme. Hän ei omien syittensä takia aina niin tee. Jos tekisi se voisi vääristää meidän suhteemme häneen.

Suurin rukousvastaus on siinä, että Jumala on meidän kanssamme olosuhteista riippumatta. Aina hän ei muuta olosuhteita, vaan joskus hän muuttaa meidän omaa sisintämme, että oppisimme ymmärtämään, että meillä on rauha hänessä, vaikka ympärillämme myrskyää. Jeesus ei luvannut poistaa kaikkia ongelmia, vaan hän lupasi antaa rauhansa niille, jotka uskovat häneen, eikä sitä rauhaa voi mikään viedä pois. Kun siis seuraavan kerran käännyt rukouksessa Jumalan puoleen, niin muista, että hän on sinun kanssasi, vaikka et saisikaan toivomaasi vastausta.

Kesä on taas täällä ja kasvit kasvavat vahdilla. Jokainen, joka on kasveja kasvattanut tietää, ettei pihalla tai pellossa kasva vain se kasvi mitä sinne kylvää, vaan moni muukin, meidän näkökulmastamme ei toivottu kasvi, kasvaa joukossa ja aiheuttaa harmia. Mutta kun niitä ei toivottuja kasveja poistaa, pitää varoa, ettei tule poistaneeksi sitä haluttua.

Jeesus esittää Raamatussa (Matteus 13) vertauksen hyvän siemenen kylväjästä ja rikkaviljasta. Palvelijat haluavat poistaa rikkaviljan, mutta heidän ei pidä sitä tehdä, etteivät poistaisi samalla vehnää. Vertauksen opetus on se, että meidän ei pidä keskittyä elämässämme niinkään huonon poistamiseen, vaan hyvän vaalimiseen. Itsekin tiedän viljelystä sen verran, että jos hyvin muokattuun maahan kylvää oikeaan aikaan riittävän paljon hyvää siementä, niin ei ne rikat juurikaan kasva siellä. Hyvä kasvusto saa vallan pellossa ja peittää muut alleen. Samalla tavalla meidän kuuluu vaalia hyvää ympärillämme, niin että se saa yhä suuremman vallan ympärillämme.

Myös Roomalaiskirjeessä (12:21) sanotaan sama asia näillä sanoin: ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.” Vaikka meillä onkin houkutus poistaa paha, joskus keinoja kaihtamatta, ei tartuta siihen, vaan ollaan uskollisia hyvän tekemisessä. Jos niin teemme saamme aikanamme nähdä sen kantavan hyvää hedelmää ympärillämme.

Lähestymme pääsiäisen aikaa. Monelle pääsiäinen on vain pidennetty viikonloppu, jossa saa tehdä itselle kivoja asioita. Harva edes miettii sen kummemmin miksi sitä vietetään, vaikka lähes kaikki tietävät, että silloin Jeesus ristiinnaulittiin. Jeesus antoi meille sillä teollaan paljon enemmän kuin vain pidennetyn viikonlopun. Kristillisessä perinteessä pääsiäistä edeltää paastonaika. Paastosta tulee ensimmäisenä mieleen ruoka, mutta meille nykyajan ihmiselle se voi olla paljon muutakin. Keskeistä on luopua jostakin itselle tärkeästä tai aikaa vievästä asiasta, että voisimme paremmin keskittyä etsimään ja miettimään Jumalaa. Monille tekisi hyvää somen käytön vähentäminen, vaikka tiedän omastakin kokemuksesta, että se on helpommin sanottu kuin tehty.

Pääasia on, että tavalla tai toisella me hiljentyisimme kuuntelemaan Jumalaa ja miettimään Jeesuksen ristintyön merkitystä. Se teko on liioittelematta koko maailmanhistorian merkittävin tapahtuma! Jumala itse sovitti koko maailman synnit. Ja sen sovituksen vastaanottaminen on yksinkertaista. Siihen ei tarvita jonkun uuden sovelluksen asentamista ja liian pitkien käyttöehtojen hyväksymistä. Riittää, että uskoo henkilökohtaisesti Jeesuksen ja hyväksyy hänet oman elämän herraksi. Näin saa armosta lahjaksi iankaikkisen elämän ja suhteen Jumalan kanssa jo tässä ajassa. Eikä tämä langaton tiedonsiirto vaadi älypuhelinta, vaan riittää, että oma sisin hiljentyy pyhän Jumalan eteen ja kuuntelee, mitä hän haluaa meille sanoa.