Kaksi vuotta sitten tulin tänne Kangasniemelle pitämään vaalisaarnan. Minä en silloin kovin paljon tiennyt tämän seurakunnan tilanteesta. Etsin kuitenkin Jumalan johdatusta sitä saarnaa valmistellessa ja näin jälkeenpäin arvioiden sen sanoma osui aika hyvin kohdalleen. Muutosta tarvitaan ja pienen askelin niitä askelia oikeaan suuntaan on alettu ottamaan jo useamman vuoden ajan. Me on jopa saatu paperille niitä tarvittavia muutoksia (seurakunnan näky: armollinen ja turvallinen perhe) ja niitä kohti aletaan vähitellen mennä. Nyt olemme vain tilanteessa, että se mitä on tähän asti tehty ei riitä. Myöskään se vauhti millä niitä muutoksia on tehty ei enää riitä. Miksi?

Jo nyt meillä on suuria vaikeuksia löytää riittävästi vapaaehtoisia eri tehtäviin. Lähetystori on pakotettu olemaan auki vain viitenä päivänä viikossa. Lähetysiltoja on vaikea saada järjestymään edes joka toinen viikko. Kidsiin, Bunkkeriin ja Pismin leirille tekijät tulevat paljolti muista seurakunnista. Seurakunta on käynyt iäkkääksi, harva enää pystyy toimimaan vapaaehtoisena. Moni on osansa jo tehnyt ja he saavat syystäkin levätä.

Seurakunnasta on tämän vuoden aikana kuollut ja muuttanut pois niin monta jäsentä, että jos sama tahti jatkuu ei mene kauan ennen kuin viimeinen sammuttaa valot. Tarkalleen ottaen 6 vuotta! No tuskin tämä ihan samalla tavalla jatkuu, mutta odotettavissa on joka tapauksessa seurakunnan jäsenmäärän nopea väheneminen lähivuosina, jos mitään ei tapahdu.

Tämän tilanteen on pakko herättää seurakunta ja nyt on aika toimia, ennen kuin se on liian myöhäistä! Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Myös Raamatussa oli monia sellaisia tilanteista, sekä Israelin kansalla, että alkuseurakunnalla, jossa olosuhteet pakottivat nopeaan muutokseen, joka johti hyvään lopputulokseen.

’ Faraon lähestyessä israelilaiset nostivat katseensa ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessään. Silloin israelilaiset pelästyivät pahoin ja huusivat Herraa. He sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Mitä teitkään meille, kun veit meidät pois Egyptistä! Emmekö puhuneet sinulle tästä Egyptissä? Mehän sanoimme: ’Jätä meidät rauhaan, niin että saamme palvella egyptiläisiä!’ Olisihan meidän ollut parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää pelätkö. Pysykää aloillanne, niin näette pelastuksen, jonka Herra antaa teille tänä päivänä. Sellaista, mitä näette tänään tapahtuvan egyptiläisille, ette enää koskaan tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.” Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minua avuksi? Sano israelilaisille, että heidän on lähdettävä liikkeelle. Mutta nosta sinä sauvasi, ojenna kätesi meren ylle ja jaa meri kahtia, niin että israelilaiset voivat mennä meren poikki kuivaa maata pitkin. ’ -2. Mooseksen kirja 14:10-16

Ensimmäinen asia: On lähdettävä liikkeelle

Kun on vaikea tilanne, niin pitää rukoilla. Niin Israelilaiset ja Mooses tekivätkin. Jumalan vastauksesta käy ilmi, että nyt ei kuitenkaan ollut aika vain jäädä rukoilemaan, vaan oli toiminnan aika, oli lähdettävä liikkeelle. Jumala tulisi tekemään jotain sellaista, mitä kukaan ei osannut ajatella. Tällä kertaa Jumala avasi reitin mereen, niin että Israelin kansa pääsi toiselle puolelle ja kun egyptiläiset yrittivät samaa, he hukkuivat. Näin Jumala antoi avun Israelin kansalle, mutta heidän tuli tehdä oma osansa, lähteä liikkeelle. Meidänkin on syytä lähteä liikkeelle, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Katsotaan Uuden Testamentin puolelta alkuseurakunnan elämää, joka vastaa meille tähän kysymykseen ja tuo sen myös lähemmäksi meidän tilannettamme.

’Myös Saulus hyväksyi Stefanoksen surmaamisen. Sinä päivänä puhkesi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja apostoleja lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat pitkin Juudean ja Samarian paikkakuntia. Muutamat jumalaapelkäävät miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon, raastoi ulos miehiä ja naisia ja toimitti heidät vankilaan. Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa. Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi kansalle Kristusta. Ihmiset ottivat yksimielisesti vastaan sen, mitä Filippos puhui, kun he kuuntelivat häntä ja näkivät tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani. Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo. ’ -Apostolien teot 8:1-8

Toinen asia: Liikkeelle lähtö tarkoittaa toimintatavan muutosta

Alkuseurakunta oli toiminut tähän asti lähinnä Jerusalemissa ja ainoastaan juutalaisten parissa. Jeesus antoikin aluksi tehtävän toimia juutalaisten parissa ja lähinnä Israelin kansan asuttamalla alueella. Mutta lähetyskäskyssään hän laajensi tehtävän maailmanlaajuiseksi, koskemaan kaikkia kansoja. Eli tehtävän sekä kohderyhmä (juutalaiset->kaikki kansat), että maantieteellinen alue (Jerusalem->koko maailma) laajenivat. Alkuseurakunta ei ollut kuitenkaan kovin halukas tarttumaan tähän tehtävään. Heistä oli ilmeisesti mukavampi toimia vain Jerusalemissa ja vain juutalaisten keskuudessa. Nyt tapahtui kuitenkin jotain sellaista, joka pakotti heidät muuttamaan toimintaansa. Stefanos surmatiin ensimmäisenä henkilö uskon tähden Jeesukseen ja sen myöstä Jerusalemissa alkoi vaino. Jeesus oli sanonut, että jos teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, niin paetkaa toiseen ja niin opetuslapset tekivät apostoleita lukuun ottamatta. Kaikki muut hajaantuivat ympäristöön. Mutta huomionarvoista oli, että he eivät etsineet vain omaa mukavuutta ja turvallisuutta, vaan kertoivat evankeliumia siellä missä kulkivat. Näin evankeliumi sai lisää maantieteellistä kattavuutta. Kuitenkin huomion keskipisteenä olivat edelleen juutalaiset. Pakanoita ei tavoitettu. Seuraava tilanne saa muuttumaan tämän.

’Kesareassa oli mies nimeltään Kornelius, sadanpäällikkö niin sanotussa italialaisessa joukko-osastossa. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä kuten koko hänen perhekuntansakin. Hän antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Päivän yhdeksännen tunnin vaiheilla hän näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Kornelius!” Kornelius tuijotti enkeliä ja kysyi pelästyneenä: ”Mitä nyt, herra?” Enkeli sanoi hänelle: ”Sinun rukouksesi ja almusi ovat nousseet Jumalan eteen, ja hän muistaa ne. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi. ’ -Apostolien teot 10:1-5

’Seuraavana päivänä, kun he olivat matkalla ja lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan. Hänen tuli nälkä, ja hän halusi ruokaa, mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin. Hän näki taivaan avoinna ja astian, joka laskeutui alas. Se oli kuin suuri liinavaate, joka neljästä kulmastaan sidottuna laskettiin maahan. Siinä oli kaikenlaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Samassa kuului ääni, joka sanoi hänelle: ”Nouse, Pietari, teurasta ja syö!” Pietari vastasi: ”En suinkaan, Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta enkä saastaista.” Ääni puhui hänelle toisen kerran: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.” ’ -Apostolien teot 10:9-15

’ Pietarin yhä miettiessä tuota näkyä Henki sanoi hänelle: ”Kolme miestä etsii sinua. Nouse, mene alas ja lähde epäröimättä heidän kanssaan, sillä minä olen lähettänyt heidät.” ’ -Apostolien teot 10:19-20

’Keskustellen Korneliuksen kanssa hän meni sisään ja tapasi monta koolla. Hän sanoi heille: ”Te tiedätte, että juutalaisen miehen on lainvastaista seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi tai saastaiseksi. ’ -Apostolien teot 10:27-28

’Pietari alkoi puhua ja sanoi: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala katso henkilöön vaan että jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja tekee sitä, mikä on oikein, on hänelle mieleinen. ’ -Apostolien teot 10:34-35

Pietarin ei ollut helppo mennä pakanan kotiin. Se oli hänellä Mooseksen käskyissä kielletty, ja sen mukaan hän oli toiminut koko elämänsä. Jumala kuitenkin näytti hänelle, että nyt oli uudenlaisen toimintatavan aika. Oli aika mennä pakanoiden luokse ja jopa syödä heidän kanssaan, jotta he voisivat kuulla ja vastaanottaa evankeliumin. Sitten Pietari kertoo evankeliumin Korneliuksen perhekunnalle ja päättää puheensa näihin sanoihin.

’Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.” Kun Pietari vielä tätä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka olivat sanaa kuulemassa. Kaikki ne uskovat, jotka olivat ympärileikattuja ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoiden päälle, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä. Sitten he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. ’ -Apostolien teot 10:43-48

Näin evankeliumi alkoi levitä myös pakanoiden pariin. Myöhemmin Jumala kutsui Paavalin pakanoiden apostoliksi, joka osaltaan tarttui tähän tehtävään vieden evankeliumin yhä uusille kansoille ja aluille. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet tästä pakanoiden tavoittamisesta. Pietari joutuu vaikeuksiin palattuaan Jerusalemiin.

’Apostolit ja eri puolilla Juudeaa olevat veljet kuulivat, että pakanatkin olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Kun Pietari sitten tuli Jerusalemiin, ympärileikatut kiistelivät hänen kanssaan ja sanoivat: ”Sinä olet käynyt ympärileikkaamattomien miesten luona ja syönyt heidän kanssaan.” Silloin Pietari selvitti heille kaiken alusta alkaen ja sanoi: ’ -Apostolien teot 11:1-4

Pietari joutui selvittämään muille omaa toimintaansa. Ja vaikka osittain tilanne rauhoittui tietty jännite jäi seurakunnan sisälle, johon seurakunta joutui palamaan myöhemmin Jerusalemin kokouksessa. Mutta ajatelkaapa jos Pietari tai Paavali eivät olisi kuunnelleet Hengen johdatusta ja lähteneet viemään evankeliumia pakonoille, mitä siitä olisi seurannut? Olisimmeko vieläkin ilman evankeliumia täällä Suomessa? Ehkä olisimme. Ehkä joku muu olisi myöhemmin tarttunut tehtävään. Mutta kiitos Jumalalle, että alkuseurakunta tarttui tähän tehtävään, siitäkin huolimatta, että se aiheutti sisäisiä kiistoja seurakunnassa! Näin evankeliumi lähti leviämään sekä uusille aluille, että uusille kansoille.

Kolmas asia: Toimintatapaamme pitää ohjata Pyhä Henki, ei meidän omat mieltymyksemme

’ Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Näin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”’ -Johannes 3:5-8

’ Minä en ole tullut taivaasta toteuttamaan omaa tahtoani vaan lähettäjäni tahdon. Lähettäjäni tahto on, etten kadota yhtäkään niistä, jotka hän on minulle antanut, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä. Ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”’ -Johannes 6:38-40

Jeesus ei täällä maanpäällä ollessaan tehnyt omaa tahtoansa, vaan taivaallisen Isänsä tahdon. Samoin meidänkin tulee elää Pyhän Hengen johdatuksessa, niin että voimme kuulla mikä on Jumalan tahto ja toimia sen mukaan. Ei meidän ole tarkoitus tehdä asioita seurakunnassa sen mukaan mikä meitä itseämme miellyttää. Tämä koskee kaikkea toimintaa. Sitä miten kohtelemme toisiamme. Sitä mitä puhumme toisillemme, olipa kyse julkisesta puhteesta tai kahdenkeskeisestä keskustelusta. Olipa kyse siitä laulammeko tai emme tai mitä lauluja laulamme ja kuinka paljon? Pitääkö seurakunnassa olla hiiren hiljaista, vai saako siellä kuulua vähän elämän ääniä? Tai mikä tahansa muukin asia. Henki usein johdattaa meidät pois siitä mikä olisi meille mukavaa ja kotoisaa, siihen mikä auttaa uusien ihmisten uskoontuloa ja heidän kasvuaan uskossa.

Kysynpä nyt teiltä mikä on se suunta mihin Pyhä Henki meitä johdattaa? Takaisin menneeseen aikaan? Eikö se ollut se, mitä Israelin kansa haikaili, kun se toivoi olevansa vielä Egyptissä? Mutta halusiko Jumala sitä? Eikö juuri Jumala johdattanut heidät pois sieltä, vaikka he olisivat sinne niin mielellään jääneet? Ei meidän kuulu palata menneeseen! Meidän pitää etsiä sitä, mitä Jumala haluaa meidän tekevän juuri nyt! Ja minä uskon, että se on tarttumista siihen, mitä hän tekee nuorten ja lasten elämässä juuri nyt. Jumala on herättänyt nuoren sukupolven etsimään itsensä. Erityisesti nuoret pojat, mutta myös tytöt ovat kiinnostuneempia Jeesuksesta kuin aiemmat sukupolvet. Suunta on kääntynyt nuorten elämässä! Ja se tarkoittaa, että meidän on tartuttava siihen mahdollisuuteen.

Laulettava vaikka Jippii lauluja, jos se auttaa heidän tavoittamistaan ja integoitumistaan osaksi seurakuntaa. Ja minä voin kertoa teille, minulla ei ole mitään henkilökohtaista mieltymystä niihin lauluihin. Minä kuuntelen kotona ihan toisenlaista musiikkia, yleensä vieläpä muunkielistä kuin suomalaista tai joskus sellaista missä ei ole sanoja ollenkaan (jazzia). Ei kysymys ole nyt siitä, että pitäisi laulaa sellaisia lauluja, mistä minä henkilökohtaisesti tykkään, minä voin kuunnella niitä muulla ajalla ihan riittävästi. Kyse on siitä, että Hengessä koen, että meidän seurakuntamme tarvitsee juuri nyt näitä lauluja. Ei niissä vanhoissa lauluissa mitään pahaa ole, mutta ne eivät yksin riitä. Ne tarvitsevat rinnalleen myös uudempaa musiikkia, joka puhuttelee paremmin nuorta sukupolvea. Meidän pitää ottaa lapset ja nuoret paremmin huomioon yhteisissä jumalanpalveluksissa. Me emme voi tehdä tätä vain aikuisia varten, tämä on koko perheen yhteinen juhla. Enkä puhu pelkästään musiikista, vaan kaikesta muutakin, otin sen vain yhdeksi esimerkiksi. Me tarvitsemme sellaista toimintaa, joka tavoittaa niitä, jotka eivät usko. Lapsia, nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Myös muista kansoista tänne tulleita ihmisiä. Miehiä ja naisia. Kaikenlaisia ihmisiä, koska Jumala kutsu kaikkia ihmisiä hänen tuntemiseensa.

Tietenkään kaikkea ei tarvitse jatkossakaan muuttaa. Esimerkiksi nämä ehtoolliskokoukset voivat jatkua entiseen malliin. Se palvelee aika hyvin nykyisiä seurakuntalaisia ja hyvä niin. On hyvä säilyttää jotakin tuttua ja turvallista. Minä omalta puoleltani lupaan, että se on tämä tilaisuus. Mutta kaikki muu on sitten vaarassa muuttua. Ei muutoksen itsensä tähden, vaan siksi, että voisimme tavoittaa paremmin uusia ihmisiä. Kesän ulkoilmatilaisuudet ovat olleet jotain uutta ja virkistävää tällä saralla. Niiden kautta saimme tavoittaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät Eelimille tule. Mutta emme voi jäädä odottamaan vain seuraavaa kesää. Jotain tarvitsee tehdä jo syksyn ja talven aikana. Mitä se käytännössä on, niin palataan siihen myöhemmin. Tässä vaiheessa kehotan meitä todella menemään rukoukseen ja etsimään seurakunnalle niitä käytännön muutoksia, joita meidän tarvitsee tehdä. Joista tärkein on se, miten me suhtaudumme seurakunnassa vieraileviin. Otammeko heidät avoimesti vastaan vai emme? Opetuslapset olisivat halunneet pyytää tulta taivaasta samarialaisten päälle. Niin paljon he vihasivat samarialaisia. Mutta Jeesus ei siihen suostunut, vaan nuhteli opetuslapsia. Ja meni samarialaisten luo ja vei evankeliumin heille. Onko meillä joku ihmisryhmä, ketä me avoimesti tai salaa vihaamme? Pitäisikö meidänkin tarkastaa asenteitamme Jeesuksen mielen mukaiseksi? Ja olla valmiita viemään evankeliumi myös näille ihmisille? Haluammeko olla hengellinen hautausmaa vai synnytyssairaala? Ja voin kertoa, että synnytyssairaalassa on meteliä. Jos lapsi ei huuda heti synnyttyään, niin silloin on joku vakavasti vialla!

Hyvää kehitystä on jo tapahtunut tällä saralla, mutta annetaan Jeesuksen edelleen muuttaa meidän sydäntämme hänen mielensä mukaiseksi. En tarkoita, että synti pitäisi hyväksyä, mutta ei ole meidän tehtävämme tuomita ihmisiä. Meidän tehtävämme on kertoa kaikille rakkaudesta ja myötätunnosta käsin sitä sanomaa Jeesuksesta, joka heidät voi pelastaa. Auttaa heitä tulemaan Jeesuksen luo, joka muuttaa heidät yhtä lailla kuin meidätkin. Ei ole mitään eroa ihmisten välillä, niin kuin Roomalaiskirje sanoo (3:22-24): ’Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat. Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. ’

Yhteenveto

Me olemme seurakuntana sellaisessa kohdassa, että on pakko lähteä liikkeelle, jos haluamme olla elävä seurakunta viedä kymmenen vuoden päästä ja pidempäänkin. Menneeseen ei voi palata, se aika ei koskaan palaa. On aika katsoa eteenpäin. Etsiä rukouksessa niitä muutoksia, mitä me tarvitsemme, että meistä voisi todella tulla armollinen ja turvallinen perhe. Sellainen perhe, johon kaikki ovat tervetulleita ja jossa jokainen saa kohdata elävää Jumalaa ikätasoon sopivalla tavalla ja kasvaa uskossa, sekä kokea olevansa osa Jumalan suurta perhettä. Sellainen perhe, jossa ihmisiä tulee uskoon, menee kasteelle ja liittyy seurakunnan yhteyteen. Jumala toimii jo, ollaan mekin mukana siinä, mitä hän tekee

-Teemu Turunen