Ihmiset kaikkialla maailmassa haluavat olla onnellisia ja iloisia. Helposti ajattelemme, että ilo ja onni tulee ulkoapäin. Me olemme iloisia silloin kun jotain hyvää tapahtuu meille. Saamme vaikka jonkun kivan lahjan. Tai saamme viettää aikaa iloisten ihmisten kanssa, joista ilo tarttuu meihinkin. Ja vastaavasti ilon tai onnen vie ulkoiset olosuhteet, esimerkiksi sairaus tai työpaikan menetys. On totta, että ulkoset asiat vaikuttavat meidän kokemaamme iloon ja onneen, mutta ne eivät ole asian koko kuva. Jos näin olisi, niin silloin samoilla asioilla olisi sama vaikutus kaikkiin ihmisiin. Näin ei kuitenkaan ole. Ilo ei pohjimmiltaan synny ulkoisista asioista, vaan meidän sisäisistä reaktioistamme niihin.
Mikä sitten on suurimman ilon ja onnellisuuden lähde ja miten voimme kokea iloa, joka ei riipu ulkoisista olosuhteista? Minä väitän, että Jeesus tuli antamaan meille todellisen, syvimmän mahdollisen ilon ja onnen. Yksi asia, joka estää meitä kokemasta iloa on syyllisyys tekemistämme vääristä teoista ja ajatuksista. Jeesus kuitenkin sovitti meidän syntimme ristillä, että voisimme saada ne anteeksi, jos vain sitä häneltä pyydämme ja siten saada puhdas omatunto. Sen lisäksi Jeesus lupasi antaa hänen ilonsa niille, jotka uskovat häneen. Se ilo ei riipu olosuhteista, vaan on jotain syvempää. Kaikista suurin ilo ja onni löytyy Jumalan läheisyydestä. Kun tulemme kaikkivaltiaan Jumalan läheisyyteen, siinä me muutumme enemmän Jeesuksen kaltaiseksi ja saamme hänen mielensä mukaisen suhtautumistavan ulkoisiin olosuhteisiin. Näin voimme iloita jopa koettelemusten keskellä, vaikka ei se helppoa olekaan.