Syksy etenee kohti talvea, päivät lyhenevät ja harmaus valtaa maisemaa ja monien mieltä. Vaikka ulkoa on vaikea löytää ilon aiheita, niitä voi löytää muualta. Nyt on hyvä aika viettää aikaa yhdessä toisten kanssa ja saada yhteisöllisyydestä iloa elämään. Välillä tekee hyvää, ainakin introverteille, olla vaan yksin kotona omassa rauhassa ja lukea vaikka hyvää kirjaa kahvia hörppien. Mutta yhteisöllisyydessä on jotakin sellaista, mitä ei muualta löydä. Siksi haluankin rohkaista siihen. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa. Meitä kun on niin monenlaisia erilaisine mielipiteineen. Mutta vaikka olisimme eri mieltä asioista, sen ei pitäisi johtaa vihaan toisiamme kohtaan. Voimme olla ihmisiksi ja kunnioittaa toisiamme, vaikka ajattelisimme eri lailla asioista. Yhteyden perusta ei ole sama ajattelutapa tai tausta, vaan se, että meillä kaikilla on sama arvo, koska kaikki meidät on luotu Jumalan kuviksi. Se antaa vakaan pohjan jokaisen ihmisarvolle. Siitä käsin voimme kokea yhteyttä toisiimme ja iloita yhteisöllisyydestä erilaisuudesta huolimatta. Ja tiedä vaikka vuorovaikutuksessa toisiin ja toisen lailla ajatteleviin oppisimme itsekin jotain uutta ja näin avarramme omaa ajatteluamme. Niin on ainakin itselleni käynyt monesti. Ei siis anneta erimielisyyksiä aiheuttavien asioiden rikkoa sitä yhteyttä mikä meillä toisiimme on, vaan päätetään niistä huolimatta kunnioittaa toinen toisiamme ja vaalia yhteisöllisyyttä olipa kyse sitten omasta perheestä, seurakunnasta tai jostain muusta yhteisöstä.
