Syksy tekee tuloaan ja on aika palata arkeen. Kesän aikana moni on varmaan matkustanut, kuka lähemmäs, kuka kauemmas. Toiset ovat lentäneet, toiset liikkuneet autolla tai muulla kulkuvälineelle. Harva matkustaessa nauttii itse matkasta kovin paljon, yleensä tärkeämpää on päästä päämäärään, mikä se sitten kullakin on. Toki itse matkasta kannattaa koittaa nauttia, ettei siitä tulisi liian ikävää kokemusta.
Koko elämää voisi myös verrata matkaan. Tämä elämä täällä maapallolla on vain muutamien vuosikymmenten, joillakin vähän reilun sadan vuoden mittainen matka. Sen jälkeen koittaa iankaikkisuus. Sen pituutta ei voi edes verrata siihen mitä täällä elämme. Tämä elämä on matka kohti iankaikkisuutta, se on se lopullinen päämäärä. Sen tosin voi viettää kahdessa eri paikassa ja tämä elämäksi kutsuttu matka määrittää sen mihin päädymme.
Mikä on sinun määränpääsi? Se on kysymys, jota kannattaa pohtia. Sen lisäksi kannattaa nauttia itse matkasta, vaikka se ei aina niin mukavaa olekaan. Jumala haluaa olla mukana meidän elämässämme, niin matkan aikana, kuin lopullisessa päämäärässä eli taivaassa meitä vastaanottamassa. Siksi hän lähetti Jeesuksen tänne maailmaan, olemaan meille tie, totuus ja elämä. Ei ole lopultakaan niin väliä, miten matkasi teet, jos vain kuljet oikeaa tietä. Itse sain vastata myöntävästi Jumalan kutsuun kulkea tätä Jeesuksen viitoittamaa tietä 16 vuotta sitten, enkä ole sitä valintaa katunut, joten uskallan sitä suositella myös muille.