Seurakunta tarvitsee eteenp\u00e4in menn\u00e4kseen suunnan. Me olemme sit\u00e4 suuntaa etsineet, niin seurakunnan johdossa ja seurakuntana ja tulleet t\u00e4h\u00e4n pisteeseen, jossa voimme sanoa, ett\u00e4 meid\u00e4n tavoitteemme on seurakuntana olla armollinen ja turvallinen perhe. T\u00e4m\u00e4 on siis seurakunnan n\u00e4ky tai n\u00e4kemys siit\u00e4, millainen seurakunta haluamme olla vuoteen 2030 menness\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 ei oteta kantaa niink\u00e4\u00e4n siihen, mit\u00e4 teemme, vaan siihen miten teemme asioita seurakunnassa. Millaisen ilmapiirin haluamme luoda seurakuntaan. Me emme voi saada kasvua aikaiseksi, sen tekee yksin Jumala. Mutta me voimme tehd\u00e4 oman osamme siin\u00e4, ett\u00e4 se Jumalan antama kasvu mahdollistuu. Me kylv\u00e4mme ja kastelemme, mutta Jumala antaa kasvun.<\/p>\n
Raamattu puhuu paljon siit\u00e4, miten seurakunta on perhe, johon kuuluu kaikenik\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4 ja siit\u00e4, miten meid\u00e4n tulisi olla armollisia toisillemme. Efesolaiskirjeen toinen luku puhuu siit\u00e4 miten Jumala on pelastanut meid\u00e4t, jotka ennen olimme ilman Jumalaa ja toivoa maailmassa ja tehnyt meist\u00e4 samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perhev\u00e4ke\u00e4. N\u00e4in meist\u00e4 kaikista uskovista, taustasta riippumatta, on tullut Jeesuksen sovitusty\u00f6n kautta yksi perhe. T\u00e4ss\u00e4 perheess\u00e4 meid\u00e4n kuuluu rakastaa toinen toisiamme Jeesuksen antaman k\u00e4skyn mukaisesti. Jeesus tietysti itse osoitti suurinta rakkautta meit\u00e4 kohtaan sovittaessaan meid\u00e4n synnit ristill\u00e4. T\u00e4h\u00e4n rakkauteen kuuluu my\u00f6s se, ett\u00e4 hyv\u00e4ksymme toinen toisemme t\u00e4h\u00e4n seurakunnan yhteyteen, kuten Paavali kirjoittaa kirjeess\u00e4\u00e4n Roomalaisille (14:1): ”Hyv\u00e4ksyk\u00e4\u00e4 uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta v\u00e4ittelem\u00e4\u00e4n mielipiteist\u00e4.” <\/span><\/p>\n Kirjeiss\u00e4\u00e4n Paavali my\u00f6s toivottaa armoa ja rauhaa kaikille seurakunnille. Meid\u00e4nkin pit\u00e4\u00e4 varoa tuomitsemasta toinen toisiamme, vaan pikemminkin osoittaa sit\u00e4 armoa, mit\u00e4 olemme itse saanet osaksemme Jumalalta. Toki saa ja joskus pit\u00e4\u00e4kin nuhdella, mutta senkin voin tehd\u00e4 armollisesti rakkaudesta k\u00e4sin. N\u00e4in sill\u00e4 saa my\u00f6s varmemmin hyv\u00e4n lopputuloksen aikaan. Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan (1. Tim 2:3-4) ja juuri h\u00e4nen hyvyys vet\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 parannukseen (Room. 2:4). Jeesus my\u00f6s n\u00e4ytti itse suurimman esimerkin. H\u00e4n meni niiden luo, jotka tarvitsivat Jumalan armoa ja sai siksi fariseuksilta pilkkanimen publikaanien ja syntisten yst\u00e4v\u00e4. Haluammeko me, ett\u00e4 meid\u00e4t tunnettaiisiin my\u00f6s samalla niemell\u00e4? Vai onko parempi olla syntisten tuomitsija, niinkuin meid\u00e4t yleens\u00e4 tunnetaan? Raamattu varoittaa meit\u00e4 ottamasta tuomarin asemaa, koska se kuuluu vain yksin Jumalalle. Otetaan siis mallia Jeesuksesta ja vied\u00e4\u00e4n evankeliumin sanoma kaikille ihmisille, kaikki ovat kuitenkin synti\u00e4 tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat pelastuksen armosta, jos ottavat vastaan ilosanoman Jeesuksesta uskomalla h\u00e4neen ja seuraamalla h\u00e4nt\u00e4. Annetaan sen uskon vaikuttaa my\u00f6s se muutos heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 Jumala haluaa saada aikaan, olemalla rinnallakulkijoita ja esirukoilijoita toinen toisillemme t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4. Meill\u00e4 on jo riitt\u00e4v\u00e4sti vastustajia t\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4, ei vastusteta toisimme, vaan autetaan toisiamme tuntemaan Jumala henkil\u00f6kohtaisesti yh\u00e4 l\u00e4hemmin.<\/span><\/p>\n Turvallisuudesta Raamatusta ei puhuta niin suorasti, mutta ep\u00e4suorasti se tulee ilmi monellakin tavalla ja varsinkin psalmeissa, joissa kerrotaan, miten Jumala on meid\u00e4n turvapaikkamme ja siten kaiken turvallisuuden l\u00e4hde. Turvallisuusajattelu tulee<\/span> ilmi my\u00f6s alkuseurakunnan toimintatavasta. Jeesus l\u00e4hetti opetuslapset kaksittain ja kun Paavali l\u00e4hetti ker\u00e4yksen tuoton Jerusalemiin, sit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei l\u00e4hetty yhden miehen mukana, vaan useamman. Alkuseurakunnassa pidettiin huolta my\u00f6s fyysisist\u00e4 tarpeista, eli annettiin ruokaa sit\u00e4 tarvitseville, sek\u00e4 elettiin el\u00e4m\u00e4\u00e4 paljon yhdess\u00e4, jotka nekin osaltaan vahvistivat uskovien turvallisuudentunnetta.<\/span><\/p>\n