Elämme suuren urheilujuhla aikaa: Tokiossa olympiaurheilijat antavat parastaan erilaisissa urheilusuorituksissaan. Jokainen on vuosia valmistautunut antamaan parhaansa hyvin lyhyessä ajassa. Toisille se tarkoittaa mitalia ja toiset joutuvat ponnisteluista tyytymään vähempään. Joskus käy niinkin, vaikka kaatuu suorituksessaan, tekee maailmanennätyksen ja voittaa kultaa.
Minun mielestäni viittaus Lasse Virenin urotekoon osuu hienolla tavalla ihmisen tapaan katsoa tulevaisuuteen. Voimme koko ajan pelätä epäonnistumista, vastustajia sekä olosuhteita. Jumala kutsuu meitä katsomaan eteenpäin. Jeremian kirjassa Jumala sanoo profeetan suulla: ”Minä anna teille tulevaisuuden ja toivon.” Voiko parempaa rohkaisua saada päävalmentajaltamme. Tuo rohkaisu valaa meihin toivoa ja rohkeutta.
Epäonnistuminen tai silkka epäonni eivät voi määrittää meitä ihmisinä. Elämään kuuluvat erilaiset haasteet ja kriisit. Usein haasteiden keskellä saamme hyvän mahdollisuuden miettiä uudelleen elämämme suuntaa ja haluamme panostaa unelmiimme. Urheilussa tämä näkyy erityisesti silloin, kun koko elämänsä tiettyyn tavoitteeseen tähdännyt lahjakkuus loukkaantuu vakavasti ja mahdollisuus voittaa menee sivu suun. On kaksi suuntaa. Voi jäädä murehtimaan kohtaloaan tai nousta ylös uusien tavoitteiden ja unelmien kanssa. Elämä ei ole yhden unelman mittainen.
Raamatussa tuodaan esille tätä ajatusta urheilun termein. Elämänsä loppuvaiheessa apostoli Paavali huudahtaa lukijoilleen: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun ja selvinnyt voittajana, säilytin uskoni vaikeuksista huolimatta.” Vaikeudet mittaavat meidän luonnettamme. Jokaisella ihmisellä on tietty kestävyyden kynnys, jonka ylittyessä me herkästi murrumme. Taivaallinen Isämme on luvannut olla auttamassa meitä juuri silloin, kun olemme omassa murtumisen pisteessämme. Hän on luvannut olla meidän kanssamme aina.
Sinua siunaten
Eero Haarala